Touko-kesäkuu on valintakokeiden luvattua aikaa. Moni nuori on päntännyt läpi talven, jotta opiskelupaikka toivealalle aukeaisi. Useimmat joutuvat pettymään.
Jos Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) tutkijoita on uskominen, aika on ajanut nykysysteemin ohi. VATT ehdottaa, että yliopistojen ja korkeakoulujen pääsykokeista luovutaan, koska ne aiheuttavat lähinnä kustannuksia. Niitä syntyy paitsi pääsykokeisiin valmistautumisesta myös opintojen aloittamisen hidastumisesta.
Pääsykokeita on VATT:n mukaan vaikea perustella edes tasa-arvolla. Monilla opiskelualoilla pääsykokeen läpäisy edellyttää maksullisia valmennuskursseja, jotka voivat maksaa tuhansia euroja. Tämä parantaa varakkaiden perheiden jälkikasvun asemaa opiskelupaikkakisassa.
VATT esittääkin, että yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalinta tehdään pääsääntöisesti ylioppilastutkinnon perusteella. Näin poistuisi tarve valmennuskursseihin.
Opiskelupaikkaa etsivällä olisi mahdollisuus hakea useammalle alalle samana vuonna. Nykysysteemi työläine pääsykokeineen pakottaa hakijan keskittymään yhteen pääsykokeeseen ja alaan kerrallaan siinäkin tapauksessa, että epäonnistumisen riski on suuri.
Pääsykokeiden puolustajat muistuttavat, että pääsykokeet mahdollistavat opiskelupaikan saamisen myös huonommilla papereilla. Kokeen ansiosta ylioppilaskirjoituksissa epäonnistuneellakin on mahdollisuus päästä haluamaansa kouluun.
Vanhan systeemin puoltajilta löytyy muitakin perusteluja. Jos ylioppilaskoe ratkaisisi jatko-opiskelupaikan, se vaatisi vastikään lukion aloittaneilta 16-vuotiailta ennakointitaitoja ainevalinnoissa. Kuinka moni sen ikäinen tietää varmuudella sen, mihin aikoo lopulta pyrkiä?
VATT:n esityksessä on toki etunsa. Yksi niistä on se, että ilman pääsykoetta nuori voisi hakea itselleen mieluisimman opiskelupaikan lisäksi myös toiseksi ja kolmanneksi mieluisimpiin paikkoihin. Tämä vähentäisi taktikointia ja välivuosia, jotka hidastavat paitsi opintojen myös työuran aloittamista.
On hyvä kysyä, palveleeko vanha valintakoejärjestelmä enää parhaiten sekä opiskelijoiden että oppilaitosten ja yhteiskunnan etuja? Jos, ja kun, vastaus on ei, järjestelmää on muutettava.
Muutoksen päämääräksi kannattaa asettaa mahdollisimman tasa-arvoinen, tehokas ja avoin hakujärjestelmä, joka takaa kouluille mahdollisimman motivoituneet opiskelijat.