Hyvän mielen herk­ku­ja Laurin Va­lin­nas­ta

Minna Immosen kuvitusta Ihan sympaattisiin tarinoihin.
Minna Immosen kuvitusta Ihan sympaattisiin tarinoihin.
Minna Immosen kuvitusta Ihan sympaattisiin tarinoihin.

Kirjat: Lauri Laukkanen: Ihan sympaattisia tarinoita 2. Kuvitus: Minna L. Immonen. Minna-Kortti Oy, 184 sivua.

Ihan sympaattisten tarinoiden Lauri varttuu, saa vaimon ja enentyykin toisen osan edetessä. Silti sama velikulta tarkkailee elämänmenoa näissäkin Facebook-päivityksistä kirjan kansiin päätyneissä stooreissa.

”Nuorena miehenä Lauri tekee valtavasti töitä saadakseen tulevan vaimonsa nauramaan. Kova työnteko palkitaan, Lauri pääsee Minnalle mieheksi” ja vieläpä saa hänet taitelijan varmalla kädellä kuvittamaan sympaattiset tarinansa.

Sama halu tuottaa hyvää mieltä motivoi myös näitä oivaltavasti arjen koko kirjosta ammentavia tarinoita. Joistakin jutuista löytyy draaman kaari, toisissa tarkkasilmäinen Lauri toteaa olennaisen hauskan yksityiskohdan avulla.

Toisen osan alkupuolella Lauri asustelee edelleen Sinetässä kyläkauppiaan, terveydenhoitajan ja runsaslukuisen sisarusparvensa kanssa. Iloa tuottavat seikkailut myllyllä, makkaraherkun hintavertailu kesäseuroissa ja äidin ompelemat leveälahkeiset farkut.

Haukankatseella maailmanmenoa seuraava Lauri huomaa, että eräskin täti aikoo topata peräti kuusi sokeripalaa kahviinsa, yli terveyssuositusten. Spontaani poika kertoo arvionsa kuuluvalla äänellä ja ”katsella killistelee tätiä, hymyilee hiljaista hymyä, nuoleskelee tyytyväisenä limukkaviiksiään ja päästelee vaivihkaa happoröyhtäyksiä.”

Laurin jutuissa pieni on erityisen kaunista. Virkeä poika keksii itselleen kaikenlaista tekemistä maaseudulla ja ehtiipä vielä apupojaksikin isän uuteen kauppaan Viirinkankaalle.

Muutto Sinetästä Rovaniemelle kesällä 1973 on Laurille kova paikka, mutta sellaisten ”itseohjautuvien harrastusten” kuin uittopuomijuoksun ja siltojen miesten kanssa seurustelun avulla ikävä hälvenee. Isänsä Viiri-Superissa hän pääsee hallinnoimaan itselleen uskottua aluetta, kellarivarastoa ja lastaussiltaa, ”joka on hänelle pyhää maata”.

Kauppiasperheessä Lauri kasvaa työntekoon, ja monen toimen mies hänestä tuleekin. Koululautakunta valitsee hänet talonmiehen viikkoleposijaiseksi, Asean kaapelitehtaalla vierähtää vuosi ja talopakettien myyntitykkinä neljä, mutta ponnistukset kruunaa toimitusjohtajuus Minna-Kortissa.

”Pyöräretki kannattaa aloittaa vaan kylmästi polkemalla ja jatkamalla polkemista niin kauan, että on taas kotona.” Tämä reipas elämänfilosofia on rullannut Lauria eteenpäin auringonpaisteessa ja vesisateessa.

Elämän kiertokulku koskettaa jutuissa, joissa jo isäksi ja papaksi ehtinyt Lauri reflektoi jälkikasvunsa vaiheita. Ruuhkavuosiaan poteva pienyrittäjä saa ripityksen päiväkodintädiltä, kun Lyydia-tytär on salakuljettanut hamahelmityön kotiin. Messutohinassa taas papan sydämellä on huoli siitä, onnistuuko hän valitsemaan lapsenlapselle ”kiiltosilmäisen” pehmolelun.

Kaikenlaista genreä mahtuu Laurin Valinnan tiskille, mutta oma suosikkini on kauhujuttu ”Yksin mökillä”. Punasilmäinen yönkulkija ei aina olekaan vain tuulen huminaa hormissa, ja hupijutussa voi piillä suuri elämänviisaus.

Ilmoita asiavirheestä