Ritva Anttila toteaa (LK 18.12), että Taloyhtiöiden verkosto ”vain puolustaa koteja ja hyvää asumista” ja että Rovaniemen negatiivisen maineen ovat luoneet ”ihan eri tahot”.
Väite on helppo esittää, mutta se ei vapauta verkostoa vastuusta omasta tavastaan käydä keskustelua.
Kotien ja hyvän asumisen puolustaminen on legitiimi tavoite. Ongelmallista sen sijaan on se, että puolustaminen tapahtuu toistuvasti rakentamalla mielikuvia uhkista, joille ei ole selkeää oikeudellista tai tosiasiallista perustaa. Kun lyhytvuokraus rinnastetaan epäsuorasti rikollisuuteen, turvattomuuteen ja ”hotellimajoitukseen”, syntyy kuva, jossa asumisen ongelmat personoidaan ulkopuolisiin, matkailijoihin ja vuokraajiin, ilman näyttöä laajamittaisesta haitasta.
Väite, että Rovaniemen negatiivinen maine olisi syntynyt ”ihan muualla”, on vastuun pakoilua. Julkinen maine rakentuu nimenomaan siitä, miten kaupungista puhutaan. Kun keskustelua hallitsevat uhkakuvat, ennakko-oletukset ja yksittäistapauksista tehdyt yleistykset, syntyy väistämättä vaikutelma kaupungista, jossa matkailu nähdään ongelmana eikä hallittavana ilmiönä. Tätä ei voi sysätä muiden tahojen syyksi.
Hyvää asumista ei edistetä luomalla vastakkainasettelua vakituisten asukkaiden ja matkailijoiden välille. Asuminen ei muutu huonoksi siksi, että kaupunki on suosittu, eikä kotirauha heikkene siksi, että asuinympäristö on elävä. Todelliset asumisen ongelmat, melu, häiriöt, turvattomuus, ovat jo nyt lainsäädännön ja järjestyssääntöjen piirissä, riippumatta siitä, kuka asunnossa asuu.
Jos sääntely on puutteellista, se on tunnustettava rehellisesti. Puutteita ei kuitenkaan paikata moraalisilla rajanvedoilla tai maalaamalla kuvaa uhkaavasta kehityksestä, joka ”varmasti” johtaa turvattomuuteen. Oikeusvaltiossa asumista ei suojella lietsomalla pelkoja, vaan selkeillä ja suhteellisilla säännöillä.
Rovaniemen vahvuus on ollut avoimuus, kansainvälisyys ja kyky yhdistää asuminen ja matkailu. Tätä mainetta ei vahvisteta kiistämällä keskustelun vaikutus, vaan käymällä se ilman viholliskuvia ja tunnustamalla, että myös hyvän asumisen puolustamisella on vastuu siitä, millainen kuva kaupungista ulospäin syntyy.