Jokainen Harry Potterin maailman perehtynyt tietää, mikä on ankeuttaja. Ne ovat sokeita, haamumaisia olentoja, jotka tekevät ympäristöstään kylmän, ilottoman ja pimeän. Työilmapiirin kannalta toivotonta porukkaa, tosin heillekin on löytynyt oikein kutsumustyö velhovankilan vartijoina.
Tutkimus toisensa jälkeen kertoo, että hyväkään johtaja ei voi yksin luoda hyvää työilmapiiriä, mutta huono johtaja sen kyllä ihan omin kätösin kykenee tuhoamaan. Työilmapiirillä on kiistaton vaikutus työhyvinvointiin. Varsinkin sellaisissa töissä, joissa tuotetaan tietoa tai palvelua, on työilmapiiri hyvin keskeinen tuottavuuteen vaikuttava tekijä.
Hyvä työilmapiiri ei ihmeitä vaadi. Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisesti siitä, että työssä on hyvä olla, kaikki mahtuu samaan kahvipöytään, kenenkään seuraa ei tarvitse vältellä ja lupauksista pidetään kiinni. Hyvä työilmapiiri kestää sekä hölöttäjät että jurottajat, aamuihmiset ja illanvirkut, ja kritiikkikin käsitellään tavalla, josta ei jää parantumattomia haavoja.
Ylivoimaisesti tärkein tekijä hyvän työilmapiirin syntymiselle on työn sujuvuus. Psykologi Pekka Järvinen on mennyt niinkin pitkälle, että hänen mukaansa 90 prosenttia ilmapiiriongelmista johtuu viimekädessä organisaation toiminnasta. Jos työ tökkii, niin hyvin nopeasti ihmissuhteetkin menevät solmuun.
Varsinkin suurilla työpaikoilla työilmapiiri on selvästi yhteydessä myös tavoitteiden selkeyteen. Omien tai oman alaryhmän etujen ajaminen yhteisen edun kustannuksella johtaa klikkiytymiseen, yleiseen syyttelyyn ja virhekeskeiseen ajatteluun. Tässä ilmapiirissä hyvätkin ajatukset ammutaan alas, jos ne sattuu esittämään väärä tyyppi.
Kolmas työilmapiirin rakennuspalikka ovat sosiaaliset suhteet. Hyvä työilmapiiri vaatii sen verran kasvutilaa, ettei se synny ympäristössä, joissa toiset vain puhuvat ja toiset vain kuuntelevat. Hyvässä työilmapiirissä onnistumisesta seuraa kiitokset ja mokailusta otetaan vastuu. Keskeisiä ominaisuuksia varsinkin esimiesasemassa oleville.
Eipä taida juuri sellaista työpaikkaa löytyä, missä työilmapiiriä ei tavalla tai toisella mitata. Yleensä se tehdään määrämuotoisella vuosittaisella kyselyllä, joihin työntekijät vastaavat anonyymisti. Eroja rupeaa syntymään, kun tarkastellaan, mitä tuloksilla tehdään.
Pitkällä ollaan, jos tulokset käsitellään yhdessä, tehdään niiden perustella korjaussuunnitelmat, ja kun ne on jalostuneet päätöksiksi, kerrotaan vastaajille vielä sekin, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin kyselyn perusteella on ryhdytty.
Luterilaiseen etiikkaan on aina kuulunut leivän ansaitseminen otsa hiessä ja kivusta irvistellen. Piti varmaan kutinsa, kun tärkeimmät työkalut olivat justeeri ja kuokka, ja ympärillä tyhjyyttään humiseva suo.
Nykyisin töitä tehdään lähes aina isommassa porukassa, eikä työ useinkaan ole mitään kosketeltavaa tai käsissä pysyvää. Tässä toimintaympäristössä on lopputuloksen kannalta hyvin tärkeää, että ihmiset tulevat riittävän hyvin toimeen keskenään.
Vaikka kipeää tekee, niin pakko kai se on myöntää, että siinä ulospäin jahkailulta näyttävässä ruotsalaisessa diskuteeraamisessa voi sittenkin olla järkeä myös aikaansaavuuden näkökulmasta.