Kuluvan viikon kirkollinen aihe on Hyvä paimen. Monet muistavat tuon lohdullisen ja kauniin psalmin 23, joka alkaa: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu ja jota hyvin usein esimerkiksi hautaan siunaamisissa luetaan.
Paimenajatus sisältyy myös kirkon pappisvirkaan hyvin voimakkaasti. Pastori tulee tietenkin latinan sanasta pastor, joka tarkoittaa paimenta. Tätä tekstiä kirjoittaessani on elävästi mielessä hieno päivä, jolloin saimme olla asettamassa Simon seurakunnan kirkkoherran virkaan uutta paimenta, pastoria, meidän entistä kappalaistamme, Laura Kinnusta. Usein tuota paimen-termiä käytetäänkin kirkkoherrasta, jolla on kokonaisvastuu seurakunnan kaitsennasta. Seurakunnan paimenen tehtävään asettajana oli meidän kirkkoherrojen ja koko hiippakuntamme paimen, piispamme Jukka Keskitalo.
Paimenella on kaikissa olosuhteissa vastuullinen tehtävä. Entisvanhaisten lehmien tai lampaiden paimenten piti olla tarkkana, että karja pysyy koossa, löytää parhaat ruokapaikat, eivätkä pedot pääse yllättämään yleensä varsin kaukana asutuksista olevilla luonnonlaitumilla. Piispan, kirkkoherrojen ja viime kädessä kaikkien pastoreiden tehtävä on myös pitää huolta omasta laumastaan, ohjata sitä oikeaan suuntaan ja ruokkia sitä oikealla tavalla.
Onneksi emme ole paimenen tehtävissä yksin, vaan meillä on tuo hyvä paimen. Hän on ohjannut ja ohjaa edelleen meitä kaikkia todellisen ruoan ja juoman lähteille, vihreille niityille ja virvoittavien vetten ääreen. Tuo ruoka ja juoma, armon ja rakkauden ilosanoma, on meidänkin paimentehtävämme perusta. Sitä me haluamme seurakunnissamme tarjota. Hyvän paimenen laumassa kulkien Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi meidät kaikkina elämämme päivinä ja me saamme asua Herran huoneessa päiviemme loppuun saakka. Eikä pelkästään ajallisten päiviemme loppuun saakka, vaan pääsiäisen ylösnousemuksen ansiosta iankaikkisesti.
Ari Rautakoski
kirkkoherra