Ensi syksyn saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pyrki 800 uutta äänestäjää. 300 heistä sai hylkäystuomion. Joko hakemus katsottiin puutteelliseksi tai vaalilautakunnan mukaan heillä ei ollut edellytyksiä tulla merkityksi luetteloon.
Yksi hylätyistä hakemuksista oli rovaniemeläistyneen kirjailija-toimittajan Sven Pahajoen .
- Se on yhden pienen konklaavin päätös siitä, että mie en ole se, mikä mie olen.
Konklaavilla Pahajoki kutsuu saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa, jota hän syyttää mielivaltaisesta toiminnasta.
Aloitetaan kuitenkin siitä, mikä Sven Pahajoki on.
Pahajoki ei ainakaan ole erityisen paha tai ilkeä joki.
Sven Pahajoen isänisän isä Peter Syväjärvi muutti ensimmäisenä asukkaana vuonna 1849 Enontekiöllä Jatunissa virtaavan Pahkasjohkan eli pienen puron varrelle. Samalla saamensukuinen Syväjärven sukunimi vaihtui tilan nimen myötä Pahajoeksi.
Sven on puolestaan ruotsalainen nimi, koska Sven syntyi Ruotsin puolella Keinovuopiossa 1950-luvulla. Hän muutti Jatunin kylään alle vuoden ikäisenä. Samoihin aikoihin hänen vanhempansa menivät naimisiin. Sven Vilhelm Mannelasta tuli Sven Vilhelm Pahajoki.
Lapsi varttui nuoreksi aikuiseksi pienessä Jatunin kylässä seitsemän kilometrin päässä Kaaresuvannon kylästä ja oppi kaksikieliseksi.
Suomea puhuttiin suomalaisessa kylässä ja jonkin verran kotonakin.
Pohjoissaamea hän oppi sukulaisiltaan, erityisesti äidiltään ja isänäidiltään, jotka keskustelivat pääasiassa saameksi. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat saamelaisista suvuista. Sven oli oppinut ensimmäisenä kielenään saamea synnyinkodissaan Keinovuopiossa syntymästään saakka, jossa perhe vieraili usein. Koulussa hän puhui saamea saamelaisten kavereidensa kanssa.
- Myöhemmin lapsena saame ei ollut pääkieleni, mutta se oli ihan varmasti ensimmäinen kieleni, jonka opin, hän kertoo.
Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ole uskonut tätä.
Saamelaiskäräjien mukaan Pahajoen hakemuksen liiteasiakirjoista ei löydy tietoja hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa ensiksi opitusta kielestä.
"Vaalilautakunnan tietojen mukaan hakijan väitteet saamen kielestä itsensä eikä hakijan kummankaan vanhemman ja yhdenkään isovanhemman ensiksi opittuna kielenä pidä paikkansa", Saamelaiskäräjien kielteisessä päätöksessä sanotaan.
Tämä perustelu saa Pahajoen suunniltaan.
- Jos kyseessä on oikeakätinen ihminen, se on vasemmalla kädellä raapaissut tuon, Pahajoki puhahtaa.
Häntä ihmetyttää erityisesti perustelujen alku.
- Miten niin heidän "tietojensa mukaan"? Kuulopuheidenko perusteella he ovat päätöksensä tehneet?
Pahajoki kertoo ymmärtävänsä saamea vieläkin lähes täydellisesti, kuten lapsenakin. Vähemmän hän sitä puhuu, mutta puhuu kuitenkin. Hän on esimerkiksi toimittajauransa varrella haastellut saamelaistaitelija Nils-Aslak Valkeapäätä Saamen radioon saameksi.
- Vieläkin saatan joskus 5–6 drinkin jälkeen puhua saamelaisten kanssa saamea, Pahajoki naurahtaa.
Pahajoki on jo valittanut saamelaiskäräjien kielteisestä päätöksestä. Kun hän sai ensimmäisen sellaisen kerran kahdeksan vuotta sitten, hän ei valittanut.
- Mitä helvettiä minä alan Helsinkiin valittamaan, jos omat eivät hyväksy minua, hän ajatteli tuolloin.
Kun toinen kielteinen päätös tuli helmikuussa, hän päätti olla jättämättä asiaa sikseen. Hän aikoo valittaa tarvittaessa niin pitkälle kuin mahdollista, jopa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka.
- Minulla on nyt siihen aikaa. Pidän tätä ihmisoikeuskysymyksenä. Täytän kaikki kriteerit, joita alkuperäiskansalaiseksi hyväksymiseksi edellytetään, Pahajoki sanoo.
- Katson, millä perusteella minut voidaan raakata pois. Äitini yhteensä kahdeksan siskoa ja veljeä, kaikki serkkuni, heidän lapsensa ja oma velipoikanikin on saamelaisrekisterissä.
Pahajoen veli, Veikko , hyväksyttiin Ruotsin saamelaisrekisteriin parikymmentä vuotta sitten. Länsinaapurissa käytäntö on lievempi kuin Suomessa.
Sven Pahajokin päättelee, että pääsisi Ruotsissa veljensä tavoin saamelaisluetteloon, jos asuisi siellä. Vastaavasti hän epäilee, että velipoika menettäisi saamelaistatuksensa Suomeen muuttaessaan, koska häntäkään ei ole luetteloon hyväksytty.
- Minua ihmetyttää, kuinka ihminen tulee saamelaiseksi tai lakkaa olemasta saamelainen, jos pohjoiskalotilla muuttaa toiseen maahan?
Hän epäilee saamelaiskäräjien vaalilautakunnan toimintaa mielivaltaiseksi. Hän kertoo tuntevansa melkein kaikkien vaalilautakunnan jäsenten taustat.
- Jäsenet ovat saamelaisrekisterissä, ja he valitsevat uusia jäseniä, kuten itse haluavat. He eivät ole ulkopuolisia millään tavalla, kuten heidän pitäisi olla. He päättävät, ketkä kuuluvat heidän klaaniinsa ja ketkä eivät, Pahajoki kokee.
Pahajoen mielestä todellinen syy hänen hakemuksensa hylkäämiselle ei olekaan siinä, ettei hän täyttäisi ehtoja. Hän epäilee, ettei häntä hyväksytä rekisteriin hänen toimittajaurallaan kirjoittamien lehtijuttujen vuoksi.
- En ole jutuissani aina silitellyt saamelaisia, vaikka minun olisi pitänyt tehdä niin. Olen ollut joidenkin mielestä aika ilkeäkin toimittaja, Pahajoki sanoo.
Pahajoki toivoo paitsi vaalilautakuntaan yhteisön ulkopuolisia jäseniä, myös selkeämpää, väljempää saamelaismääritelmää, joka lopettaisi kiistat.
- Omassa tapauksessani voin todistaa, että kuulun alkuperäiskansaan. Mutta kyllähän täällä veret ovat niin paljon sekaantuneet, että kuka enää tietää, kuinka monen virutusveden kautta hän on saamelainen. Mitä pitempään aika kuluu, sitä haaleammaksi veret menevät.
Entä jos kuitenkin saamelaisuuden raja vedetään Pahajoen silmien edestä ja hän jää ulkopuolelle?
- En minä tähän kuole, mutta haluan katsoa tämän nyt loppuun. Haluan tietää, kuka sinne valitaan ja miksi.
Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan puheenjohtaja Janne Näkkäläjärveä kertoo, ettei vaalilautakunta kommentoi julkisesti yksittäisten henkilöiden hakeutumisten perusteita. Näkkäläjärven mukaan heillä ei ole siihen mahdollisuutta eikä oikeutta.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio oli matkoilla. Hän vastasi lyhyesti sähköpostitse, että vaalilautakunta on itsenäinen elin Saamelaiskäräjien organisaatiossa, ja sen puheenjohtaja olisi oikea henkilö kertomaan vaalilautakunnan työstä.
Sven Pahajoki
Syntyi Ruotsin Keinovuopiossa 16. heinäkuuta 1950.
Muutti alle vuoden ikäisenä Suomeen Jatuniin Pahajoen tilalle. Asui noin 25–vuotiaaksi saakka Jatunissa.
Asunut myös Etelä-Ruotsissa ja Suomessa, viimeiset 25 vuotta Rovaniemellä. Käy yhä Jatunissa ja Yliperässä kuukausittain.
Viimeiset 30 vuotta toimittajana ja kirjailijana. Kirjoittanut muun muassa naparetkeilijä Dominick Arduinista, Lordista ja useita lastenkirjoja. Tekeillä nyt elämänkertadokumentti Neuvostoliittoon paenneesta suomalaisesta, työnimi on "Punainen paratiisi".
Enontekiöläisen kylä-ja kulttuuriyhdistys Jatunin tarhan puheenjohtaja.
Ollut Rovaniemen maalaiskunnan valtuustossa kaksi kautta, mm. vasemmiston valtuustoryhmän ja kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja kunnanhallituksen jäsen. Toiminut myös SDP:ssä hetken.
"Minua ihmetyttää, kuinka ihminen tulee saamelaiseksi tai lakkaa olemasta saamelainen, jos pohjoiskalotilla muuttaa toiseen maahan?