(Arkistojuttu vuodelta 2009) Muuttohaukan poikanen sai jalkaansa kihlat. Seuraavaksi sen on opittava lentämään.
Tarunhohtoisen taivaanjumalan ääni on vihlova, mutta sillä ei ole vaikutusta.
Työnnymme jängälle. Lähestymme rimmikkoa, jonka vastarannalta kohoavan mättään päällä näkyy valkoinen läikkä. Untuvikkovaihettaan elävät haukanpojat eivät totisesti sulaudu ympäröivään suomaastoon.
Taivaalta kuuluu suhahdus. Muuttohaukkaemo syöksyy kohti tungettelijoita.
Viime hetkessä lintu oikaisee syöksynsä vaakaliitoon ja rääkäisee samalla sydäntä särkevästi.
Ylempänä kaartelevat harmaalokit vastaavat perivihollisensa ja pesänaapurinsa huutoon lokkimaisella honotuksella. Meteli saa siivilleen myös suon muut siivelliset. Kurkipari pyrkii länteen ja joutsenpari itään, tavipari molempiin.
- Eiköhän mennä ja hoideta homma, rengastaja Juha Lohela esittää.
Aamu alkoi muutenkin mainiosti.
Matkalla pesäjängälle Lohela kaivoi taskustaan kännykän ja etsi näytölle tuoreen pesäkuvan. Poikasia oli neljä, mikä on kahden lapsen perhekokoa suosivalle muuttohaukalle paljon.
- Paikka on sama kuin 2004, rengastaja kertoi ja valtakunnallista petolintuseurantaa johtava Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.
Muuttohaukka on edelleen erittäin uhanalainen laji. Sen pesäpaikat ovat tarkkaan varjeltuja salaisuuksia, joista ei ole tapana huudella ulkopuolisille.
- Näyttää siltä, että pesintä on onnistunut tänä kesänä vähintäänkin kohtuullisesti, Ollila kommentoi varovaiseen tyyliinsä.
Parin kilometrin kävelymatkan aikana selvisi sekin, miten omaa metsäpalveluyritystä pyörittävästä metsätalousinsinööri Lohelasta tuli muuttohaukkojen rengastamiseen erikoistunut lintumies.
- Olin lasten kanssa hillassa kesällä 1997, kun osuin ensimmäisen kerran muuttohaukan pesälle. En tunnistanut lintuja, joten kotiin päästyäni aloin etsiä niistä tietoa. Siitä se lähti.
Lohela on rengastanut sittemmin lähes sata muuttohaukkaa. Kuluvana kesänä hän tarkastaa 15-20 haukkareviiriä Etelä-Lapissa. Ajokilometrejä kertyy 2 000 ja kävelykilometrejäkin kymmeniä.
Haukitaipalelainen kuuluu Metsähallituksen organisoimaan, parinkymmenen talkoorengastajan rinkiin, joka kiertää heinäkuun aikana maan kaikki, tietoon tulleet muuttohaukan pesät. Rengastettavia kertyy yleensä 250-350 – pesinnän onnistumisesta riippuen.
- Lähes 80 prosenttia poikasista rengastetaan. Luku on korkeimpia maailmassa, Ollila kuiskasi pesäjänkää lähestyttäessä.
Poikasia on kaksi. Ne ovat painautuneet tiukasti toisiaan vasten, eivätkä liikahdakaan.
Muuttohaukka ei pröystäile pesällä. Sitä ei ole lainkaan. Kuusiviikkoisten poikasten makuumätästä koristavat saaliseläinten höyhenet. Menuun on sisältynyt ainakin kahlaajia, sorsia ja yksi teeri.
- Jos keli olisi kylmempi tai sateisempi, rengastus jäisi väliin. Lintujen etu tulee aina ensin, Ollila selittää ja kehuu haukkaparin mätäsvalintaa hyväksi.
Toisinaan muuttohaukka munii munansa rimpisaareen, minne päästäkseen rengastajan on varustauduttava kumiveneellä tai jopa kahdella, jos rapa estää melomisen. Toisinaan puuhaan riittävät sukset tai lumikengät. Pohjoisempana tarvitaan köysiä. Siellä haukka suosii jyrkkiä kalliorinteitä.
Kilometrin päähän loistavan pesämättään luulisi houkuttelevan paikalle saalistajia, mutta mitä vielä. Kettu tietää, ettei haukkasuolle ole menemistä.
Niin tietävät harmaalokitkin, jotka ovat perustaneet pesänsä luontaisen vihollisensa viereen. Lokkipareja on tälläkin jängällä 15-20.
- Ensimmäiset tulivat samana kesänä kuin haukat, Lohela tietää.
Viha-rakkaus -suhde toimii molempiin suuntiin. Lokit varoittavat haukkoja lähestyvästä vaarasta ja haukat pelottelevat saalistajat tiehensä. Luomakunnan nopein olento ei emmi iskeä itseään isompaa, jos sellainen pyrkii sen pesälle. Muuttohaukan on nähty käyvän jopa karhun kimppuun, ei tosin ihmisen.
Ja nyt pesällä on sellainen.
Lohela laittaa käteensä nahkahanskan ja tarttuu poikasista isompaan. Se herää henkiin ja ryhtyy huutamaan kuin äitinsä.
- Eräs rengastaja sai haukan kynnet kämmeneensä. Seuraavana päivänä nousi 40 asteen kuume ja mies oli teholla kaksi viikkoa. Bakteerin poistumiseen kului vuosi, Ollila kertoo.Huuto lakkaa hetkeksi, kun Lohela pudottaa untuvikon kangaskassiin – entiseen käpypussiinsa – ja nostaa kassin puntarin nokkaan. Viisari pysähtyy tasan 700 grammaan.
Huuto jatkuu, kun rengastaja selättää naaraaksi tunnistamansa linnun mättäälle ja pujottaa kullatun alumiinirenkaan oikeaan jalkaan. "MUSEUM ZOOLOG HELSINKI. D261056", Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimiston isännöimässä renkaassa lukee latinaksi.
- Se ei saa hangata yhtään jalkaa nyt, eikä myöhemmin, Lohela selittää haukankynsiä väistellessään.
Oikean jalan jälkeen vuorossa on vasen, johon Lohela kiinnittää mustan renkaan. Teksti on iso ja lyhyt: P5. Se liittyy muuttohaukkojen värirengastusprojektiin, jota johdetaan Ruotsista.
Vielä siiven mittaus ja DNA-untuvanäytteen otto. Oululaistutkijat tarvitsevat höyhennäytettä tutkimuksissaan, missä he selvittävät haukkojen sukulaisuussuhteita.
Lohela toistaa käsittelyn toiselle poikaselle, joka paljastuu koiraaksi. Sen kihlat ovat mallia D261057 ja P6. Lintu painaa vain 460 grammaa, mikä kuuluu myös äänessä. Tässä perheessä komentoa pitävät naiset.
Taivaalla suhisee taas.
- No niin, tämä oli tässä. Eiköhän anneta linnuille loppukesän rauha, Lohela tuumii.
Rimmikon reunassa lojuu ruostunut haulikonhylsy. Rantaa koristavat räpylän malliset painaumat, jotka haukkamies tunnistaa metsähanhen jäljiksi.
- Nekin pesivät täällä, mutta ei niitä näe. Ovat tosi hyviä piiloutumaan, Juha Lohela sanoo ja kertoo ampuneensa samalle jängälle hanhen reilut kymmenen vuotta sitten.
- Käytän hanhimetsällä vain kivääriä, mies huomauttaa.
Muuttohaukkaemo saattelee häiritsijöitä huudoillaan jängän reunaan asti, kunnes vaikenee ja katoaa. Lohelan sormi osoittaa jängän takareunan keloa. Taivaanjumalanaaras istuu sen pankaoksalla.
- Urosta emme päässeet näkemään lainkaan. Se lienee pyyntireissulla.
Haukkajänkä jää taakse, mutta haukat eivät jätä lintumiehiä rauhaan. Tuomo Ollila arvioi, että muuttohaukan poikaset ovat lentokykyisiä vasta heinä-elokuun vaihteessa.
- Sitä ennen ne tarvitsevat vielä emon siipien suojaa varsinkin sateella ja kylmällä, hän huolehtii.