- Huostaanotto ja "ongelmaperheenä" oleminen on vielä tänäkin päivänä hirveän leimaavaa, sanoo kirjailija-terapeutti Jussi Sutinen .
- Meidän yhteiskunnassamme pitäisi ylipäätään päästä eroon ajattelusta, että aina joku on syyllinen tai jossain on jotain vikaa. Ne ovat elämäntilanteita: Mustelmia, joita on painettu liian kovaa, jolloin ne oireilevat.Kouluissa on puhuttu maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, sitä ennen lamasta. Huostaanotto on Sutisen mukaan kuitenkin edelleen tabu Suomessa. Siitäkin huolimatta, että tälläkin hetkellä yli 10 000 lasta on huostaanotettuna.
Vuosikymmenen lastensuojelutyötä tehnyt Sutinen haluaa avata keskustelua huostaanotosta fantasian ja satujen avulla. Hänen kirjoittamansa lastenkirja Sininen talo on tarkoitettu huostaanotettujen lasten traumojen hoitoon. Kuvituksen on tehnyt turkulainen kuvataitelija Juulia Terho .
Syksyllä ilmestyvä satukirja kertoo pienestä tytöstä, joka sijoitetaan Siniseen taloon. Sijoitetun lapsen arjen vaikeuksissa ja ennakkoluulojen voittamisessa auttavat muut talossa asuvat lapset sekä eläinkaverit.
Sutinen sai idean jo opiskeluaikanaan 2000-luvun alussa, jolloin huostaanottojen määrät olivat ennätyskorkealla. Sutinen näki toimimattomana käytäntönä sen, että moni lapsista sijoitettiin laitoksiin, ilman riittäviä työkaluja tilanteen käsittelyyn.
- Vaikka kotona olisi huonot oltavat, ja sijoitus olisi perusteltu, pitää muistaa, että huostaanotto on silti traumaattinen kokemus lapselle, sanoo Sutinen.
- Ongelmana oli se, ettei ollut mitään välineitä, joilla käsitellä sitä.
Sutinen kertaa lasten traumojen lyhyen oppimäärän: Erään teorian mukaan traumakokemusta ei saisi työstää niin, että lapsi tulee tietoiseksi jännitteistään. Muutoin lapsi ahdistuu ja hoitomuoto ei toimi. Piti siis keksiä hoito, jolla trauma saadaan käsiteltyä ilman, että siitä tulee liian ahdistavaa.
Ratkaisu löytyi kirjallisuusterapiasta.
- Kiinnostuin saduista ja siitä, kuinka fantasian tasolla ja symbolisessa suojassa voidaan käsitellä ongelmia.
Sutinen on käyttänyt Sinisessä talossa ennen kaikkea kansansatujen tyypillisiä elementtejä, kuten hyvän ja pahan selkeää kontrastia sekä odysseiamaista retkeä.
Vastaavanlaista trauman tai huostaanoton käsittelyyn suunniteltua työkalua ei ole Sutisen mukaan aiemmin tehty Suomessa. Kirja on ensisijaisesti tarkoitettu työvälineeksi lastensuojeluyksiköihin, sijaisperheisiin, adoptioperheisiin sekä muihin sijoituspaikkoihin.
Sutinen haluaisi, että aiheesta keskusteltaisiin myös kouluissa ja seurakunnissa.
- Huostaanotettujen määrä on niin korkea, että väitän jokaisessa koulussa olevan vähintään yksi huostaanotettu lapsi.
Sutinen haluaa kirjan avulla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jotta ennakkoluulot pienenisivät.
- Minä uskon, että me olemme kaikki hulluuden ja terveyden samalla janalla. Pienikin muutos meidän systeemissämme voi saada meidät kaikki siihen samaan tilanteeseen, jossa huostaanotetut lapset ja heidän perheensä ovat.