Kartanolla tuomi vahtoaa valkeana. Autola ajoin siutti. Haikeutta mie tunsin. Niin varhmaan monekki teistä, jokka oletta saahnee kokea tämän kevväimen.
Lahjaltahaan tämä tuntuu, niinko se tosihaan onki. Valkovuokot oon mulla kukkinheet koijjuitten alusmattoina nurkanpäässä jo pitkhään.
Tuomet yllätit eilen, kukkien huumaava haijju tuntu nokhaan, ko porthaile pääsin. Ja nyt kielojen valkeat kellokukat työntyvät lehtiverhon suojasta päivänvalhoon.