Kappahleen aikaa taappäin se mie hunteerasin siittä viinasta, jokei mene päähän ollenkhaan vaikka kunka kurmos.
Katto, se miien en käsittänny sitä hommaa ollenkhaan. Että viinan visto maku, eikä mithään hyötyä. Mutta älästä huoli, niinko ylön monta kertaa ennenki, solikki työpaikala taasenki kerrala päisevämpiä työkampraatit ko mie itte.
Ko se mie varsin aamu varhasella sitä niile siunailehmaan ja mainohmaan, se se mulle annethiin kaksiki rohki täysipäistä selvitystä asihaan. Ja rohki se mieki sitte tämän pörröyen käsitin.
Ensimäinen selitys oli semmonen, että katto se nuot nuoret klossit, jokka reistaava alkahmaan aikusten tavoile kapakkielämässä elikkä viinan juonissa, niin se net häätyy tavastua siihen visthoon makhuun. Nuin, että ko kurmoo ja makustellee aikasa sitä makua, että siihen niinko sitte olleutuu ja sitte ko alkaa ikkää olheen sev verran, että varsin saapii itte ostaa pitkäripasesta sitä rehelistä viinaa, siton jo siihen makhuun niin tavastunnu, että varsin pääsee vauhthiin. Elikkä ko mennee johonki juottohlaan ensimästä kertaa ilman vanheeman krannin pojan henkipapperia, niin nei varsin nuim päin naamaa naura ko ensimäinen ryyppy pannee puistattahmaan ja kakohmaan ja saattaa alkaa kaivattahmaanki.
Toinen ja piiain aikaa vieläki päisevämpi selvitys oli se, että katto jos son viinan kans lotraaminen menny liian pitkäle ja siitton tullu kerrala jo suurempi vaiva. Ja sitte ko tähelisemmin huteeraa ja havatteeki, että jaa, mie halvaanki päästä tästä erhoon, se helppaa ko juopii sitä alkkohoolitonta viinaa. Maku ja hajju on sama mutta sei estä töihin lähtemistä eikä autola oistottamista. Eikä tartte ilmanaikasesti kläppiä ja puolisoa aijjaa vitikhoon palelthuun ja pölkäähmään. Ja aamula pystyy tekheen muutaki ko vispikermaa vispaahmaan.