Kesäloma oli ja meni. Jälleen kerran vähän turhankin nopeasti. Kesäloman alkupuolella tein yhden matkan Helsinkiin, tarkemmin sanottuna Lauttasaareen.
Ystäväperheelle tuli ilmaisjakeluna Lauttasaari-lehti, joten se tuli selailtua aika tarkkaankin läpi. Lehdessä oli useita lauttasaarelaisia kiinnostavia juttuja kuten paikallislehdessä pitääkin olla. Aivan samoin kuin Lounais-Lapissa on meitä merilappilaisia kiinnostavia artikkeleita.
Yksi etusivun ilmoitus sai suuni loksahtamaan auki. Epäilin jopa kirjoitusvirhettä. Lauttasaareen on rakenteilla asuntoja melkoisen kovaan hintaan. 3-4 huonetta+keittotila+sauna kerrostalossa maksaa 511 700 euroa. Ja tämäkin on alkaen hinta. 83,5 neliön asunnosta neliöhinnaksi tulee 6128 euroa. Huh, huh mitä asuminen voi maksaa. Täällä Meri-Lapissa ei ole kovinkaan monta tuon hintaista asuntoa.
Helsingin herroilla ja rouvilla pitää olla melkoiset palkat, jotta he pystyvät tuollaisen osakkeen ostamaan. Meikäläinen tarvitsisi lottovoiton, mikäli haluaisin päästä noin kalliiseen asuntoon kiinni. Toinen vaihtoehto olisi ottaa 60 vuotta kestävä laina, jos vain jokin pankki myöntäisi sellaisen.
Hankintahinnan lisäksi asunnosta pitää tietenkin maksaa myös vastike. Vastikkeen hintaa ei ilmoituksessa kerrottu. Keskituloisen työntekijän palkasta menisi leijonanosa pelkästään asumiskuluihin, mutta kun aina välillä pitäisi pystyä syömään ja juomaankin.
Ei tällaisen tavallisen toimittajan kannata edes haaveilla uudesta Lauttasaaressa sijaitsevasta asunnosta, sillä en ole syntynyt kultalusikka suussa. Asunnot menevät varmuudella kaupaksi, mutta eivät aivan tavallisille sukankuluttajille.
Tarkoitukseni ei ole muuttaa Helsinkiin, vaikka kaksi lastani asuukin siellä. Kukaan ei maksaisi sellaista palkkaa, että elintasoni ei putoaisi kohoavien kustannusten myötä.
Pääkaupungissa on kiva piipahtaa silloin tällöin, mutta asuinpaikkani pysyy Kemissä. Nykyisestä osakkeestani lähden korkeintaan hoitokotiin tai eteläiselle hautausmaalle.