Vuosi sitten Jessica Buijsilla oli unelma. Hän oli aloittanut vuonna 2017 De Pelster -nimisen vanhusten hoivakodin johtajana pohjoishollantilaisen Groningenin keskustassa, mutta hoivakoti tuntui olevan ympäristöstään irrallinen saareke jopa omalla kotikadullaan.
Pelsterstraatilla asui muita ikäihmisiä, opiskelijoita ja lapsiperheitä, mutta heillä ei ollut yhteyttä toisiinsa. Buijsin mielestä paikalliset piti yhdistää. Se toisi lisää eloa hoivakotiinkin.
– Halusin saattaa yhteen kadun kaikki kolme sukupolvea: lapset, opiskelijat ja vanhukset. De Pelster oli hyvä paikka siihen. Melkein kukaan ei edes tiennyt, että meille voi tulla edulliselle lounaalle, kahville tai teelle tai osallistua kaikkiin tapahtumiimme, Buijs sanoo.
Buijsin unelma sukupolvien yhteydestä toteutui, kun viime syyskuussa kadun asukkaat järjestivät yhdessä katujuhlan. Siellä ihmisiä saatettiin yhteen muun muassa tarjoa ja pyydä -ilmoitustaululla, josta vanhukset saivat kauppareissuapua ja perheet lastenhoitotukea. Seuraava katujuhla on tiedossa ensi syyskuussa.
Lisäksi yksi De Pelsterin avustaja, 19-vuotias sosiaalityön opiskelija Susan de Vries, asuu hoivakodin tiloissa. Hän tekee töitä hoivakodissa noin 30 tuntia kuukaudessa ilmaista asumista vastaan.
De Vries ei voi osallistua hoitotehtäviin, mutta hän auttaa siivoamisessa, lakanoiden vaihtamisessa tai aterioiden jakamisessa ja pitää seuraa vanhuksille.
– Toistaiseksi olen tykännyt tästä paljon. Työ on mukavaa, ja asun ihan kaupungin keskustassa todella halvalla. Työllä on myös yhteys opintoihini.
Jessica Buijs kuuli hoivakodeissa asuvista opiskelijoista ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Vaikka opiskelija vähentää hoivakodin tuloja, hän halusi majoittaa yhden De Pelsteriin. Järjestely helpottaa osaltaan myös Groningenin opiskelijoiden vaikeaa asuntotilannetta.
– Se, että nuori opiskelija asuu vanhusten keskellä vakituisesti, on iso osa sukupolvien yhdistämisprojektiamme. Minusta yhteinen haasteemme Euroopassa on se, miten sukupolvet voivat tulevaisuudessa säilyttää yhteytensä ja auttaa toisiaan. Susan auttaa meitä, ja me autamme häntä.
De Pelster on 41 groningenilaisen vanhuksen koti. Vanhukset asuvat talossa omissa yksiöissään, mutta saavat ympärivuorokautista hoitoa ja apua arjen toimissa, kuten peseytymisessä ja syömisessä. Talossa työskentelee 15 terveysalan ammattilaista, joista sairaanhoitajia on kaksi. Loput ovat lähihoitajia.
– Emme ole Hollannissa ainoita, jotka ovat yrittäneet keksiä uusia yhteistyön muotoja. Muutkin tarvitsevat uusia ideoita hoivan ja aktiviteettien järjestämiseen, Buijs toteaa.
Viime vuosina vapaaehtoistyön merkitys on korostunut hollantilaisissa hoivakodeissa, kun vanhustenhoitoa on muutettu kotihoitopainotteiseksi. Vanhus asuu kotona niin pitkään kuin mahdollista, kunnes kotihoitotiimi havaitsee hänen tarvitsevan jatkuvampaa hoivaa.
– Tämä on johtanut siihen, että kun vanhukset viimein siirtyvät ympärivuorokautisiin hoivakoteihin, esimerkiksi tänne De Pelsteriin, heillä on enemmän terveysongelmia ja kroonisia sairauksia kuin ennen. Voimme keskittyä vain fyysiseen hoitoon, Buijs selittää.
Terveysongelmat ja hoivan fyysinen puoli ajavat tunnepuolen edelle. Niin ei ollut ennen.
– Vielä kymmenisen vuotta sitten Hollannin hoiva-alalla ajateltiin, että vanhustenhoivan piti keskittyä takaamaan vanhusten viimeisille vuosille hyvä, onnellinen ja virikkeellinen elämä. Nyt voimme tarjota ainoastaan lääketieteellisen hoidon, ja onnellisuuspuolesta pitävät huolen vanhuksen oma perhe tai vapaaehtoiset.
Tauottomasta sateesta huolimatta maaliskuisena perjantai-iltapäivänä De Pelsterin ruokailutila täyttyy puheensorinasta. Tunnelma on odottava, ja kodin asukkaat ovat kerääntyneet yhteistiloihin, koska paikallinen opiskelijayhdistys on järjestänyt varainkeräyksen ja siitä saaduilla rahoilla iltapäiväteen hoivakodin asukkaille.
Tarjolla on teetä, kahvia, kuohuviiniä, suklaata ja leivoksia. Paikalle on tullut myös omissa kodeissaan Pelsterstraatin varrella asuvia vanhuksia, jotka nyt tietävät, että De Pelsterin tapahtumiin voivat osallistua myös ulkopuoliset.
Yksi heistä on De Pelsterin naapurissa asuva Willem Veen, joka osallistuu hoivakodin tapahtumiin kolme kertaa viikossa.
– Olen leski, joten tällaiset tapahtumat piristävät arkea. Ihmiset täällä ovat ystävällisiä. Arvostan sitä, että ulkopuolisetkin voivat tulla viettämään aikaa tapahtumiin.
Iltapäiväteen järjestävän opiskelijayhdistyksen 35. juhlavuoden teema on ”osallistuminen”, ja teeman puitteissa yhdistys halusi löytää keinon antaa jotain hyödyllistä takaisin yhteiskunnalle. Lopulta opiskelijat päätyivät vanhustenhuoltoon.
– Terveyden näkökulmasta vanhustenhoito tuntuu Hollannissa toimivan aika hyvin, mutta henkisesti vanhuksia ei oikein huomioida. Työntekijöillä ei ole aikaa seurustella vanhusten kanssa, ja halusimme muuttaa asian edes hetkeksi, tapahtuman järjestämisestä vastaava Pieter Polhuis kertoo.
– Tämä on pieni teko eikä ehkä ratkaisevasti muuta maailmaa, mutta auttaa silti vähän.
Polhuisin edustama opiskelijayhdistys ei kuulu De Pelsterin vakituiseen vapaaehtoiskaartiin, joka muodostuu tällä hetkellä noin 10 yksityishenkilöstä. Silti hoivakoti ottaa mielellään vastaan kaikki ulkopuolisetkin ideat.
– Vapaaehtoiset ovat meille korvaamattomia. Muutamat heistä työskentelevät täällä joka päivä ja auttavat ruoan valmistamisessa, tarjoilussa ja viemisessä huoneisiin, johtaja Jessica Buijs kertoo.
Lisäksi hoivakodin 5–6 viikoittaista tapahtumaa järjestyvät poikkeuksetta vapaaehtoisvoimin.