Vihervasemmisto on esittänyt tiukkoja vaatimuksia oppositiossa ollessaan. Hallitusvastuussa ollessaan he ovat saaneet vaatimuksiaan läpi.
Saksassa he saivat energiapolitiikan haluamalleen suunnalle. Seurauksena on ollut sähkön hinnan järkyttävä hinnannousu ja teollisuuden joukkopako. Maahanmuuttopolitiikassa kävi samoin. Seurauksena on Afd-puolueen nousu suurimmaksi puolueeksi. Britanniassa on käymässä vihervasemmiston ajaman maahanmuuttopolitiikan vuoksi samoin.
Suomessa vihervasemmisto ajoi kansanedustaja Mäenpään (ps.) syytesuojan poistoa, koska puheessaan eduskunnassa hän rinnasti turvapaikanhakijat ja vieraslajit. Brysselissä äänestettiin vastikään vihervasemmistolaisen italialaisen Ilaria Salisin syytesuojasta. Hän aatetovereineen oli vasaralla hakannut natseina pitämiään henkilöitä.
Entinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) ja Li Andersson (vas.) iloitsivat näkyvästi, kun äänestystulos, jossa syytesuoja säilyi, selvisi istuntosalissa. Kaksinaismoraalia? Vai normaalia vihervasemmistolaista ajattelua?
Vihervasemmiston puolelta on tullut tiukkoja vaatimuksia myös siitä, että Suomenkin pitäisi liittyä historian oikealle puolelle ja tunnustaa Palestiinan valtio. Siis valtio, jota ei ole olemassa missään, jolla ei ole hallintoelimiä, maata, rajoja, eikä oikeastaan edes kansaa.
Palestiinalaisilla on kansana itse asiassa valtio, jota nimitetään Jordaniaksi. Se on ilmeisesti jäänyt poliittiselta laidalta huomaamatta.
Näyttääkin siltä, että se historian oikealla puolella oleminen tarkoittaa sitä, että ensin katsotaan mitä mieltä vihervasemmisto on jostakin asiasta, ja sitten tehdään täsmälleen päinvastoin.
Kannattaisiko Suomenkin hetki miettiä sitä, että kannattaako meidän alkaa tuulimyllytuotannon suurmaaksi sekä satsata vetytalouteen ja datakeskuksiin? Ja nostaa tavallisille kuluttajille sähkön hinta Saksan tasolle?