Suomen yksityisistä metsätalousmaista noin kymmenen prosenttia kuuluu hiljaisille metsänomistajille, kertoo Pellervon taloustutkimus. Hiljaiset omistajat korostavat luonto- ja ympäristötavoitteita ja välttävät usein avohakkuita. Hiljaisten joukossa on myös paljon sellaisia omistajia, jotka ovat tavoitteistaan epätietoisia.
Hiljaisiksi luokiteltiin metsänomistajat, jotka eivät ole tehneet ilmoitusta hakkuista tai hakeneet tukea kymmeneen vuoteen. Heidän omistamissaan metsissä on noin 13 prosenttia käyttämättömistä hakkuumahdollisuuksista.
PTT esittää, että metsän omistamisen hallinnointi pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi, jotta hiljaisia omistajia saataisiin aktivoitua. Metsävaratiedon parempi saatavuus helpottaisi palvelujen kohdentamista ja tarjoamista.
- Monilla omistajilla yleinen rajoite on metsäasioihin käytettävissä oleva aika. Metsä on harvalle pääelinkeino, joten siihen liittyviä töitä tehdään kaiken muun ohessa. Siksi palveluiden vaivattomuus, helppo saatavuus ja joustavuus ovat tärkeitä asioita, toteaa PTT:n metsäekonomisti Emmi Haltia.
Yksi suuri ryhmä hiljaisten metsänomistajien joukossa ovat kuolinpesät. Metsään liittyvä päätöksenteko koetaan kuolinpesissä usein hankalaksi, eikä päätöksenteon periaatteista ole usein sovittu. Tutkimuksessa ehdotetaan, että kuolinpesille nykyään vapaaehtoinen selvennyslainhuuto tehtäisiin pakolliseksi. Silloin tulisi tietoon, ketkä ovat pesän osakkaita ja neuvonnan ja palveluiden tarjoaminen heille helpottuisi.
Tutkimus perustuu kyselytutkimuksiin sekä Suomen metsäkeskuksen kokoamiin tietokanta-aineistoihin. Sen rahoitti Suomen Metsäsäätiö. Tiedon tarvetta perusteltiin Suomen biotalouden tavoitteilla, investoinneilla ja niiden myötä kasvavalla puun käytöllä. Valtaosa teollisuuden käyttämästä puusta korjataan yksityisistä metsistä, joten hiljaisten omistajien aktivoiminen nähdään tärkeänä.