Täällä Pohjantähden alla elää onnellinen kansa. Sen hyveitä ovat myös vähään tyytyminen ja yksinkertaisuus tavoissaan ja askareissaan.
Onko tällainen runebergiläistopeliaaninen näkemys lainkaan totta? Vai onko totta se kiukku, inho ja viha, jota tämä kateellinen kansa vuodattaa nettikeskusteluissa yhä suuremmalla antaumuksella?
Onko sitten niin, että jälkimmäisen kiukkukansan ääni on niin kova ja meteli sekamelskaista, että suuren enemmistön hiljainen elämä jää näkemättä ja kuulematta?
Tällaiselle näkökannalla saatta varovaisesti asettua, jos on uskominen EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen tulosta. Tämän selvityksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista on melko tai hyvin onnellisia.
Onnellisten osuus ei ole muuttunut vuosituhannen alkuvuosista. Särön suomalaisten onnellisuuteen tekee kuitenkin elämänsä hyvin onnettomaksi kokevien osuuden hienoinen kasvu.
Huomattavaa selvityksesä on sekin, että erot onnellisuudessa eri väestökerrosten välillä jäävät pieniksi. Suomi on siis tasa-arvoinen maa onnellisuudessakin, toteavat selvityksen tekijät.
Hyvin onnellisia on noin 15 prosenttia suomalaisista. Noin 17 prosenttia kokee itsensä onnettomaksi. Onnettomuuden kokemukset tiivistyvät toimeentulovaikeuksista kärsiviin ryhmiin. Työttömistä jopa 40 prosenttia kokee itsensä onnettomaksi. Myös maanviljelijät ja alle 25-vuotiaat nuoret kokevat itsensä aiempaa onnettomammiksi.
Voi siis hyvin sanoa, ettei tulotaso korreloi suoraan onnellisuuden kanssa. Vähävarainenkin voi olla onnellinen, mutta raju ja nopea muutos - kuten työttömäksi joutuminen tai maatalouden vaikeudet - vaikuttaa vahvasti myös tunnetasolla.
Ihmeteltävää on, että Pohjantähden alla asuva kansa on kansainvälisesti vertaillen hyvin onnellinen. EU-maat kattavassa vertailussa suomalaiset sijoittuvat viidensiksi.
Onnellisuutemme ei kuitenkaan ole viime vuosina kasvanut. Ruotsalaiset ovat ohittaneet suomalaiset onnellisuudessa ja myös virolaiset ovat nyt lähes yhtä onnellisia kuin me. Naapureillamme on mennyt paremmin: talouskin vaikuttaa.
Tunteiden mittaaminen on kokemisen mittaamista. Hyvinvoinnin mittaamisessakin on kyse tuntemisesta. Ehkä on kuitenkin selvemmin mitattavissa kuinka tulotaso vaikuttaa hyvinvointiin.
Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa tutkimushankkeen osatutkimus näkee, että mitä pienemmät ihmisen tulot ovat, sitä matalampi on hyvinvointi. Pienituloiset kokevat tutkimuksen mukaan itsensä muita useammin myös yksinäiseksi ja masentuneeksi.
Kokemus hyvinvoinnista vastaavasti kasvaa, kun käytettävissä olevat tulot kasvavat.