Alaston pieni mies piehtaroi kuusikossa. Hän kieriskelee mättäältä mättäälle, valkoinen iho kylpee koksiston läpi siivilöityvässä auringonvalossa.
Lapsilauma pölähtää paikalle jostakin ja jää katsomaan ukon touhuja.
Viimein metsän menninkäinen nousee ylös. Pitkä parta retkottaa valtoimenaan. Kirkkaat siniset silmät katselevat lapsia ja silmäkulmat siristyvät iloon.
- Mie sain mettältä, ja mettä sai minulta, hän hihkaisee huonojen hampaidensa takaa ja hipsii tiehensä.