Doping on ollut osa huippu-urheilua jo vuosikymmeniä ja näyttää siltä, että se säilyttää paikkansa hamaan tulevaisuuteen asti. Urheilijoiden joukosta löytyy aina niitä, jotka janoavat menestystä keinoja kaihtamatta.
Tuorein doping-kohtu yllätti silti monet, koska Norjan hiihtoa on pidetty – ainakin vuonomaassa – dopingista puhtaana saarekkeena, jonka poikkeuksellisen hyvää menestystä on selitetty perinteellä, lajitietämyksellä ja kovalla harjoittelulla. Nyt tätä totuutta sotkevat käryt, jotka osuivat maailman parhaan hiihtomaan parhaisiin hiihtäjiin Therese Johaugiin ja Martin Johnryd Sundbyhyn. Johaug kärysi klostebolista, mikä on anabolinen steroidi. Norjalaiset ovat selittäneet käryä huulirasvalla ja lääkärin virheellä. Sundby kärysi astmalääkkeen yliannostuksesta, mikä sekin meni lääkärin piikkiin. Norjan hiihtoliitto on julistanut molemmat syyttömiksi.
Norja salasi Sundbyn käryn ja taktikoi niin, että hiihtäjä sai kärsiä lyhyen kilpailukieltonsa kesällä. Sama, härski peli on menossa Johaugin tapauksessa. Kansainvälisten sääntöjen mukaan hänen pitäisi olla kilpailukiellossa, mutta norjalaiset noudattavat omia sääntöjään muun hiihtomaailman huudoista välittämättä. Norjassa uskotaan yhä, että Johaug selviää "pikkuvirheestään" varoituksella, vaikka sääntöjen ja aikaisempien tuomioiden perusteella luvassa on 2–4 vuoden kilpailukielto.
Suomen taannoisen hiihtodoping-katastrofin keskeinen hahmo, valmentaja Kari-Pekka Kyrö näkee Norjan ja viime kesänä kansainvälisistä yleisurheilukisoista suljetun Venäjän dopingissa yhtäläisyyksiä. Hän uskoo, että Norjan doping on Venäjän tapaan ylhäältä johdettua, ja että norjalaisurheilijat toteuttavat hiihtoliiton, valmentajien ja lääkärien suunnittelemaa näytelmää, missä on varattu roolit myös Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) ja antidopingtoimikunnan (Wada) norjalaisjäsenille (IL 18.10.).
Kyrö on väittänyt samaa aikaisemminkin. Silloin se kuulosti epäuskottavalta, muttei enää. Tosin todisteita hiihtomafiasta ei ole ja näyttää siltä, että niiden hankkiminen on vieläkin vaikeampaa kuin Venäjän tapauksessa. Niin hallitsevassa asemassa Norja on hiihtomaailmassa.
Oli mafiaa tai ei, norjalaisen hiihtomaine on kokenut kovan kolauksen, eikä uskottavuuden palauttaminen ole helppoa. Se vaatisi norjalaisilta nöyrempää asennetta eli virheiden myöntämistä, vastuun kantamista ja avointa yhteistyötä muiden hiihtomaiden kanssa. Nyt näyttää siltä, ettei Norja ole valmis näistä mihinkään.