Aluksi oli pienen pojan haave. Vuonna 1998 esikouluikäinen Nestori Nurmi seurasi innokkaasti, kuinka laskuvarjojääkärikillan retkikunta teki ensimmäisiä matkojansa arktiselle alueelle.
Ajatus seikkailusta jäi kutkuttamaan ja muodostui vuosien saatossa nuoren miehen mielessä jopa pienimuotoiseksi pakkomielteeksi.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Nurmi, 26, valmistautuu johtamaan oman erikoisrajajääkärikillan jäsenistä koostuvan retkikuntansa kohti Grönlannin jäätikköä.
11-henkisen retkikunnan matka alkaa huhtikuun ensimmäisenä päivänä Grönlannin länsirannikolta Kangerlussuaqin lentoasemalta ja päättyy toukokuussa itärannikolla sijaitsevaan Isortoqin kylään. Suunnitelmana on hiihtää yli 650 kilometriä 36 päivässä.
Grönlannin halki hiihtämistä ei voi kutsua lomamatkaksi. Maailman toiseksi suurimmalla jäätiköllä uhkakuvia muodostavat muun muassa lumen peittämän railot, hirmumyrskyt ja jääkarhut.
– Ulkopuolisia riskejä ei voi koskaan täysin välttää, mutta parhaamme olemme tehneet. Kaikkeen, mihin pystymme itse vaikuttamaan, olemme myös pyrkineet vaikuttamaan, Nurmi kertoo.
Retkikunnan jäseniä yhdistää motivaatio ja päättäväisyys. Kun Nurmi vuonna 2016 soitti armeijakavereilleen ja ehdotti retkikunnan perustamista, kellään ei ollut entuudestaan kokemusta arktisissa olosuhteissa retkeilemisestä.
Silti yksikään mukaan kutsutuista ei kieltäytynyt. Retkikunnan jäsen Tapio Soini sanoo, että luottamus omaan ja ryhmän osaamiseen on peräisin armeijassa opituista taidoista.
– Annan suuren arvon sille, mitä olemme oppineet armeijassa. Sen ansiosta meillä todella on mahdollisuus tehdä tämä ja koossa porukka, jolla retki onnistuu.
Soini on erikoisrajajääkärikillan retkikunnassa säännön vahvistava poikkeus, sillä hän on koulutukseltaan laskuvarjojääkäri. Sekä erikoisrajajääkäri- että laskuvarjojääkäripalvelukseen hakijoille on valintakoe, joissa mitataan hakijoiden fyysinen ja psyykkinen soveltuvuus.
Retkikunnan päiväohjelma Grönlannissa etenee joka päivä saman kaavan mukaan. Aamu alkaa ruokailulla ja leirin purkamisella.
Päivä kuluu hiihtäen noin 11 tuntia jaksoissa, jotka koostuvat 50 minuutin hiihdosta ja 10 minuutin lepotauosta.
Illalla pystytetään jälleen leiri ja keitetään pakkaslumesta juomakelpoista vettä. Veden- ja ruoanvalmistuksen jälkeen aikaa levolle jää noin kahdeksan tuntia.
Retkikunnan aikatauluun on varattu myös lepopäiviä. Vapaata pyritään kuitenkin pitämään vain pakon sanelemana eli esimerkiksi myrskypäivinä.
Grönlannin jäätiköllä esiintyy katabaattisia myrskytuulia, joita paikalliset kutsuvat piteraq-myrskyiksi. Myrskyn aikana tuulen nopeus voi nousta jäätiköllä jopa 70 metriin sekunnissa.
Suomen historian suurimmat tuulilukemat mitattiin tämän vuoden tammikuussa, kun Aapeli-myrskyn aikana tuulen nopeus oli 32,5 metriä sekunnissa.
Kuluneen kahden vuoden aikana retkikunta on valmistautunut matkaan opettelemalla selviytymistaitoja. Yhteisillä viikonloppuleireillä osaamista on kartutettu muonituksesta lääkintään ja leiriytymiseen.
Ennen matkaa edessä on vielä kenraaliharjoitusleiri Saimaalla ja yksilöharjoittelua. Jokaisen retkikunnan jäsenen on määrä vetää autonrengasta perässään sata tuntia ennen lähtöä. Harjoitus kuvaa hiihtämistä ahkion kanssa.
Fyysinen jaksaminen ei huoleta retkikunnan jäseniä, joista jokaiselle urheilullisuus on elämäntapa. Harjoittelussaan retkikuntalaiset ovatkin keskittyneet ennen kaikkea mielen kestävyyteen.
Nestori Nurmen mukaan ryhmän suurin heikkous erikoisolosuhteissa on se, jos omista heikkouksista ei osata puhua.
– Olemme painottaneet harjoittelussa sitä, että jokainen osaisi jakaa huonoja fiiliksiään. Kommunikaation täytyy olla mahdollisimman saumatonta. Muut eivät huomaa, jos jollakulla on kädet tai jalat jäässä.
Omien tavoitteiden ajamisen sijaan retkikuntalaisille tärkeintä on pitää huolta itsestä, tukea muita ryhmän jäseniä ja viedä projekti yhdessä maaliin saakka.
– Kilpailut on kilpailtu jo aiemmin, Grönlantiin ei lähdetä ottamaan toisista mittaa. Siellä jaetaan suuri ilo ja yhteinen päämäärä, Tapio Soini toteaa.
Arktinen alue on kiinnostanut retkeilijöitä jo vuosisatoja. Maailman suurin saari on ainutlaatuinen paitsi luonnoltaan myös kulttuuriperimältään.
Nestori Nurmi toivoo, että matkan aikana Grönlannin-retkikunta pääsisi tutustumaan paikallisiin asukkaisiin.
– Ihmisen elämä ja tavat ovat Grönlannissa olleet hyvin vakaita jopa 2000 vuotta. Siellä pääsee lähelle historiaa monissa kohtaa.
Retkikunta on tietoinen Grönlantia vaivaavista ilmastonmuutoksen tuomista ongelmista. Ilmaston lämpenemisestä johtuvat ääri-ilmiöt korostuvat jäätiköllä ja vaikuttavat suoraan alueen asukkaiden elämään ja elinkeinoihin. Myös retkeily alueella vaikeutuu sitä mukaa, kun jäätikön sulaminen kiihtyy.
Grönlannin jäätikkö on Nestori Nurmen mukaan perinteisesti herättänyt pelkoa paikallisissa sen ennalta-arvaamattoman ja myrskyisän sään vuoksi.
Tämä on saattanut osittain mahdollistaa sen, että autioituneella jäätiköllä on säilynyt vuosikymmenten ajan muisto kylmän sodan ajalta. Tuolloin Grönlannin läpi kulki DEW-linja, pohjoistutkavyöhyke, jonka avulla Yhdysvallat pyrki varautumaan Neuvostoliiton luomaan ydinaseuhkaan.
Tapio Soini huomauttaa, että linja lisää entisestään Grönlannin alueen historiallista arvoa.
– Maailmasta ei löydy montaa aluetta, joilla valtio olisi pystyttänyt tiedusteluasemia toisen valtion maalle ja jättänyt ne sinne.
DEW-linjan neljä hylättyä DYE-asemaa ovat Grönlannin jäätiköllä yhä tänä päivänä. Grönlannin ylittävien retkikuntien yleisin reitti kulkee yhden tutka-aseman, DYE-2:n kautta. Erikoisrajajääkärikillan retkikunta on asettanut tavoitteekseen hiihtää myös DYE-3-aseman kautta.
Nurmi kertoo, ettei mikään aiempi suomalainen retkikunta ole tiettävästi vieraillut asemalla. Kiertäminen DYE-3:n kautta pidentää hiihtomatkaa noin 100 kilometrillä.
– DYE-3-asemasta on saatavilla erittäin vähän informaatiota, emmekä tiedä missä määrin se on vajonnut jäätikköön. Koordinaatit ovat selvillä ja Google Mapsissa näkyy edelleen aseman kohdalla musta piste, joten kyllä sinne on aikomus päästä.