Toive järkevästä cd-levyjen hinnasta veti Anttilan levyosastolle väkeä kuin parhaina jouluina. Ylihintainen kertakäyttöviihde ei löydä ostajia edes alekaupalla. Cd:n kuolemasta syytetään kuluttajia, vaikka heitä ei kuulla.

Cd oli Anttilan nousu, uho ja tuho, koska heidän olisi pitänyt jatkaa ihmisten palvelua, eikä ryhtyä markkinakoneistojen jatkeeksi. Neljä viidestä ei striimaa ja jopa 30-luvun nuori ostaisi yhä levyjä.