Suomessa on yhä moniarvoinen media, mutta kuinka kauan? Kaupallisen median jo vuosia jatkuneelle ahdingolle ei näy vieläkään loppua.
Viestinnän digitalisoituminen on haastanut erityisesti sanomalehdet. Kuluttajien median käyttö on muuttunut radikaalisti sen myötä, kun internet ja uudet tekniset laitteet alkoivat tarjota uusia mediankäyttömahdollisuuksia. Yhä useampi haluaa lukea lehtensä paperin sijasta näyttöpäätteeltä.
Jyrki Kataisen (kok.) hallitus vauhditti lehdistön vaikeuksia säätämällä lehtitilauksille yhdeksän prosentin arvonlisäveron (alv) 2012. Vuoden 2013 alusta vero on ollut 10 prosenttia. Tätä aikaisemmin veroprosentti oli pyöreä nolla. Vero osui pahimpaan mahdolliseen aikaan. Sanomalehtien levikit ja mainostulot olivat laskussa heikon suhdanteen ja rakenteellisten muutosten takia. Vero vauhditti alamäkeä. Alalta katosi paljon työpaikkoja, eikä valtiokaan saanut kassaansa rahoja, joita se oli verolla tavoitellut.
Alamäkeä on jyrkentänyt osaltaan se, että lehtien digi-tilausten alv on pysynyt 24 prosentissa. Se on hidastanut ja vaikeuttanut kaupallisen median digitalisoitumista.
Oppositiojohtaja Antti Rinne (sd.) lupaili edellisen hallituksen valtiovarainministerinä verokevennyksiä lehtitilauksiin. Hän sai tuolloin tukea keskustan nokkamieheltä, oppositiojohtaja Juha Sipilältä , joka nosti esiin ajatuksen lehtien digi-tilausten alvin laskemisesta. Puheet jäivät puheiksi. Pääministerinä Sipilä ei ole palannut aiheeseen vedoten siihen, ettei EU salli sitä.
Nyt media saa tukea EU-komissiolta, joka ehdottaa digitaalisten julkaisujen arvonlisäveron alentamista painettujen julkaisujen tasolle. Esitys menee seuraavaksi EU:n jäsenmaiden ja europarlamentin hyväksyttäväksi.
Viestinnän keskusliitto on arvioinut, että lehtien ja kirjojen alvin alentaminen vähentäisi valtion verotuloja noin seitsemän miljoonaa euroa 2015 liikevaihtoluvuilla laskettuna. Valtiolle menetys olisi pieni, mutta media-alalle alv-alella olisi iso, toimintaa tervehdyttävä vaikutus. Se myös jouduttaisi digisiirtymää.
Toimiva demokratia tarvitsee mahdollisimman moniarvoista ja -puolista, luotettavaa mediaa. Tuore Yle-kohu on tästä hyvä muistutus. Jos yhteiskunnallisista asioista uutisointi olisi vain Ylen varassa, se voisi olla Ylen rahoituksesta päättävien poliitikkojen etu, mutta tuskin muiden.
Hallituksella on miljoonan euron paikka korjata edeltäjiensä tekemä virhe. Digitaalisten julkaisujen alvia on alennettava EU:n linjaamalla tavalla. Asialla on kiire.