Heini Pel­to­mä­ki ei voi käyttää kä­siään, joten hän maalaa pääl­lään ”Tuli vain sel­lai­nen into, että maa­laan”

Kypärä päähän, ja taiteen teko voi alkaa.

Kypärä on tässä tapauksessa pehmeästä materiaalista valmistettu kehikko, jonka etupuolelle otsan kohdalle saa kiinnitettyä haluamansa piirtimen. Viime aikoina Heini Peltomäki on halunnut siihen siveltimen. Nyt hän on luvannut näyttää, miten maalataan pelkästään päätä käyttäen.

Ollaan Tervaväylän koulun Lohipadon yksikössä Oulun Myllytullissa. Kuusitoistavuotias Peltomäki käy siellä yhdeksättä luokkaa.

Akryylivärituubeista puristetaan kertakäyttölautaselle Peltomäen valitsemat värit. Aluksi smaragdinvihreää, sitten taivaansinistä. Parilla päänliikkeellä Peltomäki dippaa sudin väriin ja ryhtyy levittämään sitä telineelle asetetulle paperille.

Se luistaa. Ohjaaja Riitta Vilppola tuo sinitarraa. Sitten taiteilijaa ei hidasta enää mikään.

Heini Peltomäellä on cp-vamma. Se tarkoittaa ennen syntymää tai varhaislapsuudessa saatua vauriota aivojen liikettä säätelevällä alueella. Peltomäki ei voi kävellä eikä käyttää käsiään.

Kommunikoinnissa häntä auttaa puhelaite. Peltomäki kirjoittaa katseohjauksen avulla tabletilleen tekstin, jonka laite puhuu.

Kun kysyy, miten Peltomäki alun perin kiinnostui maalaamisesta, hetken päästä kirkas naisääni vastaa:

– Olen ollut pienestä pitäen taiteellinen, mutta en pystynyt tekemään mitään, koska minulla ei ollut kypärää.

Peltomäki sai pääkypäräksi kutsutun apuvälineensä ollessaan toisella luokalla. Piirtäminen tai maalaaminen eivät kuitenkaan vielä siinä vaiheessa imaisseet häntä pauloihinsa.

Myöhemmin Peltomäki sai tabletin ja innostui sen piirustusohjelmasta. Hän on tehnyt sen avulla muun muassa joulukortteja.

Pyynnöstä Peltomäki näyttää, miten ohjelma toimii. Ulkopuolisen silmin on kuin se operoisi ajatuksen voimalla. Peltomäki katsoo näyttöä, ja pian sille piirretty talo saa kylkeensä tasaisen palkin oranssia.

Maalaamisesta Peltomäki innostui viime kesänä, kahdeksannelta luokalta päästyään. Edessä oli loma, jonka aikana saattoi tehdä mitä halusi. Jotenkin tekemiseksi sitten valikoitui taiteilu.

– Tuli vain sellainen into, että maalaan.

Siitä lähtien pensseli on viuhunut ahkerasti. Peltomäki maalaa tavallisesti kotona, jossa hän viettää viikonloput ja lomat. Kun innostus on suurimmillaan, tauluja saattaa valmistua päivän aikana parikin.

Tähän mennessä Peltomäen siveltimestä on syntynyt kuutisenkymmentä taulua. Hän on koonnut luokan perälle näytille suosikkejaan. Lyhyellä ja ytimekkäällä valintaperusteella:

– Näteimmät.

Yksi niistä on tummasävyinen, lintuaiheinen taulu. Se on osoitus siitä, että jos kaikki ei mene putkeen, taiteilija voi hiukan venyttää todellisuuden rajoja.

– Ensin yritin tehdä punatulkkua, mutta siitä tulikin korpatu eli korpin, papukaijan ja punatulkun sekoitus.

Peltomäen omiin lempitöihin kuuluu niin ikään keltaisen, oranssin ja ruskean sävyissä hohtava Geishapuu. Hän mainitsee pitävänsä etenkin lämpimistä väreistä.

Päällä maalaaminen ei ole Peltomäen mukaan vaikeaa, kun jaksaa opetella.

– Harjoitus tekee mestarin. Olen nyt jo paljon tarkempi kuin ennen.

Kun tauluja alkoi olla valmiina koko joukko, Peltomäki tuumi, että niitä olisi mukava saada esille. Opettajansa Hannele Myllyksen kanssa hän selvitti, missä olisi mahdollista pitää näyttely.

Riemulla ei ollut rajoja, kun varmistui, että hän saisi taulunsa Oulun pääkirjaston ala-aulan vitriineihin.

Maanantaina avautuva oma näyttely on jo yksi toteutunut haave. Sen takana siintää toive taiteilijan urasta. Peruskoulun jälkeen Peltomäki haluaisi opistotasoisten taideopintojen pariin.

Maalaamisesta on jo lyhyessä ajassa tullut hänelle tärkeä itseilmaisun keino.

– Kun oikeastaan en voi millään muulla tavalla toteuttaa itseäni, hän sanoo.

– Taide tuo minulle iloa. Ja sellaisen fiiliksen, että olen hyvä tässä.

Millaisen sanoman Peltomäki haluaisi välittää niille, jotka seisahtuvat kirjaston vitriinien eteen katselemaan hänen töitään? Sitä hänen ei tarvitse pitkään miettiä.

– Väriä elämään!