Pyhä-Luoston musiikkijuhla LuostoClassic käynnistyy torstaina 6. elokuuta suomalaisen huippukuoron Key Ensemblen konsertilla ja huipentuu sunnuntaina Sinfonia Lahden konserttiin Okko Kamun johdolla. Rakkakriitikoiden joukko kuuntelee lähes kaikki tapahtuman konsertit ja välittää kokemuksiaan tuoreeltaan tilaajille avoimessa verkossa. Maallikkokriitikoista kaksi muodostaa kirjoittajaparin, muut työskentelevät yksin.
Ensimmäiset rakkakriitikoiden kokemukset löytyvät verkosta perjantain kuluessa, viimeiset maanantaina.
Näin he esittelevät itsensä.
Tapani Tavi
Olen elokuussa 2014 perheineni Kittilään muuttanut 52-vuotias runoilija ja kirjailija.
Lava kietoo minua. Mystinen, huumaava tilan esittäjien taika, joka leijuu täyttäen katsomon.
Kai kiinnostus juontuu lapsuuteen ja Olavinlinnassa vietettyyn "iltahoitoaikaan" äitini lähes kaikissa oopperakuoroharjoituksissa. Toisaalta vuodet 1978–87 harjoitin hevipunkkia Pohjois-Karjalassa lukuisten bändieni kanssa. Vajaa sata keikkaa maakunnassa. Sävelsin ja sanoitin esiintymistilaisuuksiin.
Konkretia seurasi 1983–92 työnä teurastamolla Joensuussa. Aikaan liittyi lukemista yöt kukkuen, paljon ajattelua ja sottailua. Päiväunia verisessä työssä.
Esittäjäpuolella tein 2007–13 toistakymmentä harrastelijanäyttelijäroolia enolaisessa Louhiteatterissa.
Luovaa kirjoittamista, sinällään esiintymistä, olen ohjannut 20 vuotta.
Rakkakriitikkona kiinnostaa virtuoosin tilan ja ajan haltuunotto ja sen peilaus ympäristöön. Artisti tarinan kantona.
Minni Haanpää
Olen 39-vuotias yliopisto-opettaja Rovaniemeltä. En erityisesti pidä luonnossa liikkumisesta, joten päätin lähteä kokeilemaan, olisiko LuostoClassic minulle sopiva tapa oleilla Lapin luonnossa. Klassinen musiikki on ollut olennainen osa elämääni lapsuus- ja nuoruusvuosina, jolloin soitin ensin viulua ja sittemmin alttoviulua yhteensä lähes 15 vuotta.
Musiikkiopistomme orkesterin, Vihdin Filharmonikkojen, kanssa konsertoimme joka lukukausi ja teimme jopa orkesterivaihdon Ranskan Rennesiin. Sittemmin soittaminen on jäänyt, mutta edelleen klassinen musiikki konserttitilanteissa herättää erityisiä tunteita ja muistoja.
Viime aikoina olen klassisen musiikin tapahtumien sijaan liikkunut enemmän rockfestivaaleilla ja urheilutapahtumissa, sillä tapahtumatalkoilu on rakas harrastukseni. Teen tästä harrastuksesta myös väitöskirjaa eli työssäni kirjoitan tutkimustekstiä tapahtumista. Rakkakriitikkona toivon voivani kuvata tapahtuman tunnelmia enemmän fiilispohjalta.
Hanna Kyläniemi
Olen 42-vuotias museotäti, jolla on sama syntymäpäivä kuin Sibeliuksella. Koulutukseltani olen etnologi, joka huolehtii päivätyökseen Lapin maakuntamuseon esinekokoelmista. Iltaisin harrastan koiran kanssa lenkkeilyä ja agilitya, sukututkimusta ja nukketeatteria. Oman aikansa vievät pojan kouluasiat, sillä steinerkoulussa vanhemmat talkoilevat paljon, ja olen myös ensi lukuvuonna yhdysvanhempi.
Asun Rovaniemellä oraksenvihreässä rintamamiestalossa, jonka pihalla kasvaa erilaisia pohjoisia maatiaiskasveja. Pihalla on myös vanha ulkosauna, jossa on makeat löylyt ja pieni pukuhuone. Olen pois Muoniosta. Tunturit, kansanlaulut, kuohuvat kosket, kirpeä pakkanen ja valtava öinen taivas ovat lähellä syvintä minua. Olen ennen harrastanut aktiivisesti musiikkia; soittanut pianoa, kannelta ja fagottia, laulanut kuorossa ja opiskellut yksinlaulua. Tällä hetkellä lauleskelen huvikseni, kuuntelen musiikkia halutessani ja haaveilen soittavani joskus taitavasti munniharppua.
Esko Yliaska
Olen Lapissa, Sodankylässä, vuonna 1956 syntynyt yksityisyrittäjä Rovaniemeltä. Maailmalle lähdin Sodankylästä 1973 elokuun lopulla silloiseen Neuvostoliittoon, Leningradiin, opiskelemaan kieltä ja ammattia. Valmistuin liikunnanopettajaksi vuonna 1976.
Työkokemukseni olen hankkinut suurimmalta osin toimiessani 1985–2008 välisen ajan Neuvostoliitossa ja Venäjällä, erilaisten yritysten johto- ja työtehtävissä. Keväällä 2008 päätin aviopuolisoni Ritan kanssa muuttaa kotipuoleeni Lappiin päätyen Rovaniemelle ja perustin tänne venäjän käännös- ja konsultointiapufirman.
Luonteeltani olen eteenpäin pyrkivä, innokas uusien asioiden esiintuoja, rehellinen, luotettava työssäni ja pikkutarkka. Lisäksi itsestäni löytyy sitä aitoa lappilaista reilua hurttia huumoria, enkä ole mikään tiukkapipoinen pingottajatyyppi: sanovat minun aina hymyilevän. Harrastukseni ovat ulkoilu, pyöräily, hiihto, kalastus, sienien keräily, musiikki ja penkkiurheilu.
En osaa soittaa mitään instrumenttia, mikäli puhelinta ja suuta ei lasketa instrumentiksi. Hakkaan käsilläni musiikin tahdissa pöydän kulmaan ikään kuin rumpuja soittaen, nuorempana soittelin ilmakitaraa, kuten kaikki 70-luvun entiset nuoret tekivät tanssiessaan. Yksinäni ollessa laulelen suosikkiartistini Juice Leskisen lauluja ja musiikkimakuni pääsääntöisesti on suomalainen pop-rock- ja iskelmämusiikki.
Klassista musiikkia olen alkanut seurata aktiivisemmin vuoden 2008 LuostoClassic ensivierailustani lähtien, olen jopa hankkinut joitain klassisen musiikin äänitteitä. Vuosittainen musiikillinen huippuhetki on, kun ehtii LuostoClassicin sunnuntain pääkonserttiin.
Kaisa Rinne
Minä, eteläsuomalainen eläkeläinen, yritän jo toistamiseen rakkakriitikoksi. Paremmalla onnella, toivon niin. Viime vuonna päätti umpisuoleni poistua minusta, ja siihen jäi se keikka.
Olen 67-vuotias eläkeläinen. Kotini on Sammatissa, joka nykyään on Lohjan esikaupunkia. Tämä on hienoa kulttuuriseutua, lapsuuteni maisemaa. Ammatiltani olen kirjastonhoitaja, aloitin urani Rovaniemen kaupunginkirjastossa 1970-luvun alussa Jorma Eton alaisuudessa. Viimeiset 28 vuotta olin töissä Virkkalan kirjastossa, Lohjaa sekin.
Lohjalla toimii ihana kaupunginorkesteri, sinfoniaorkesterin kokoonpanossa, joka on suurin ihailuni ja harrastukseni kohde. Olen käynyt jokaisessa konsertissa 80-luvun lopulta alkaen, mihin vain olen päässyt. Työvuorolistatkin kirjastossa tein aina orkesterin ohjelma käsissäni – kirjastotyöhän on iltatyötä. Muita harrastuksia ovat tällä hetkellä pihatyöt, asun uudessa talossani toista vuotta. Myös kirjoittamista olen harrastanut aina.
Taina Eeva-Liisa Pallari
Minulle ikä on vain numeroita (51 ). Olen lähihoitaja ja näkövammaisen henkilökohtainen avustaja, ja asun Rovaniemellä. Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen, laulujen sanat jäävät helposti mieleen. Ilman musiikkia olisi aika tylsää. Olen aina tykännyt käydä kuuntelemassa elävää musiikkia. Nuorempana tanssit olivat lähes joka viikonlopun huvi, mutta nyt vanhempana se on vähän jäänyt, mutta kyllä silloin tällöin pitää pistää jalalla koreasti!
Mottoni: Kaikella on tarkoituksensa…
Marketta Savukoski
Olen 69-vuotias eläkeläinen Rovaniemeltä. Työurani olen tehnyt hoitoalalla asiakaspalvelussa. Ruuhka-Suomessa asuessani konsertit ja musiikkitapahtumat tulivat tutuiksi. Musiikki on ollut tärkeä osa elämää jo yli viisi vuosikymmentä.
LuostoClassic on tuttu juttu, sillä näkövammaiset ovat käyneet kaksi kertaa Ukko-Luoston pääkonsertissa. Kokemus on ollut todella vaikuttava. Musiikin voi kuvitella kulkevan helminauhana pitkin tunturin rinnettä. Basso kumahtaa kallioihin ja rummut vavisuttavat varvikoita! Konsertin kokemuksista on puhuttu vielä pitkään.
Mottoni: Rohkeasti kohti uusia haasteita!
Pirjo Linho
"Et taida olla mistään kotoisin", totesi lapsuudenystäväni minulle viime kesänä. Olin ihmetellyt, miten vieraalta Helsinki tuntuu. Muutin sieltä Rovaniemelle 25 vuotta sitten. Edelleenkään puheessani ei kuulu paikallinen murre.
53 vuotta ja siitä puukkotehtaan ostopäällikkönä toistakymmentä vuotta kansainvälisen kaupan parissa ovat opettaneet minut olemaan ylpeä kotiseudustani. Aasialaiset yhteistyökumppanini olivat haltioissaan täällä vieraillessaan ja erityisesti sinistä taivasta ihastellessaan.
Pidän elämässä tärkeimpänä läheisiäni. Nautin, kun olen omin käsin saanut jotain onnistunutta aikaiseksi. Oli se sitten hyvin ommeltu vaate, oma puutarha, oikein kasattu huonekalu tai ytimekkäästi kirjoitettu teksti. Rentoudun hiljaisuudessa, sillä tinnittävät korvani soittavat toisinaan omaa sävelmää.
"Asioilla on tapana järjestyä!" totesi aikoinaan Kauniaisten lukion luokanvalvojani elämän viisauksia jakaessaan. Tämän lohdullisen lausahduksen olen yrittänyt muistaa, kun elämä on koetellut.
Viivi Linna
Olen 14-vuotias tyttö Inarista. Alun perin olen syntynyt ja viettänyt ensimmäiset kymmenen vuotta pienessä pohjalaisessa merenrantakylässä Ruotsalossa. Olen luonteeltani aika viilipyttymäinen pohjoisen tyttö ja viihdyn Lapin luonnossa. Mökillämme tykkään meloa omissa oloissa kanootilla ja narrata isoja krokotiilin kokoisia haukia. Olen myös mukana Inarin koulun tukioppilastoiminnassa ja Inarin nuorisovaltuustossa.
Minulla on kaksi koiraa, ihanat vehnäterrierit Alfred ja Aada, sekä kissa nimeltään Herra Elmeri. Harrastan viulun- ja sellonsoittoa, vaikka olen jo kertaalleen jättänyt soittamisen ja soittotunneilla käymisen. Musiikin tekeminen on kuitenkin roihunnut jossakin syvällä sielussa. Roihu on kasvanut lopulta niin isoksi, että olen pyyhkinyt pölyt sellosta ja antanut roihun palaa. Olen aloittanut myös viulunsoiton, joka tuntuu tällä hetkellä läheisimmältä soittimelta. Harrastan myös piirtämistä ja lautailemista. Pidän erityisesti kaikesta Japaniin liittyvästä, hyvästä ruoasta, kavereiden kanssa olemisesta, animesta ja cosplaysta.
Musiikki on tuttu juttu jo ihan vauvasta saakka, sillä kuljeskelin aina vanhempieni mukana pianonviritysreissuilla. Ensimmäisellä viritysreissulla olen ollut kolme kuukauden ikäisenä turvakaukalossa kuulosuojaimet päässä nukkuen. Äidin mukaan olen pikkuveljeni kanssa noin 3-vuotiaana jo osannut neuvoa hyvin näsäviisaasti äitiä virittämisessä. Olen ollut pari kertaa LuostoClassicissa vanhempieni mukana töissä, joten Luosto on minulle tuttu paikka.