Harmaa Nissan-merkkinen pakettiauto on parkkeerattu keskelle Kemin eteläistä hautuumaata. Osa hautausmaan vierailijoista ihmettelee, mitä auto tekee hautausmaalla. Muutamat ihmiset tuntevat auton ja kuljettajan. Hautakivien kaivertaja Jukka Malinen on saapunut hiekkapuhallusvälineineen työmaalleen.
–Hautakivet kaiverretaan niiden omalla paikalla. Isoimpia kiviä ei voi edes kaataa, kun niihin lisätään lähiomaisen nimi. Paikat pysyvät vetreänä tässä työssä, Jukka Malinen naurahtaa.
Malisen työtä tulee usein seuraamaan vainajan omainen, joka on tilannut kaiverruksen. Suhtautuminen lähiomaisiin on kaivertajalla vuosien saatossa muuttunut.
–Olen kaivertanut hautakiviin useita lähiomaiseni nimiä, joihin kuuluu myös oma poikani. Nyt vanhempana osaan suhtautua omaisen tunnetilaan oikealla tavalla kun hän tulee katsomaan työskentelyäni. Suru on päällimmäinen tunne.
Malinen perusti oman toiminimen jo vuonna 1985. Hän laskeskelee, että töitä on tullut tehtyä noin 20 000 hautakiven edessä. Pisimmät työmatkat hän tekee Kemistä 150 kilometrin päähän.
–Vielä kymmenisen vuotta sitten kiersin kaivertamassa hautakiviä Inarissa ja Enontekiöllä saakka. Työtä alkoi olla aivan liikaa ja päivät venyivät liian pitkiksi. Ylä-Lapissa on oma kaivertaja ja minä hoitelen Meri-Lapin ja muiden lähikuntien kaiverrukset.
62-vuotias Malinen pitää työstään. Tuskin hän olisi muuten sitä tehnytkään 33 vuoden ajan.
–Teen tätä työtä niin kauan kun käsi ei vapise ja pää pysyy kohtuullisen selvänä. Tämä on mielenkiintoista hommaa.
Jukka ei ole ainoa Malisen suvusta, joka työskentelee hautakivien parissa. Hänen poikansa Teemu on ollut mukana tekstien kultauksessa ja hopeoinnissa. Jukan velipoika Pekka on puolestaan perustanut Merilapin Kivi Oy:n, joka myy, asentaa ja oikoo hautakiviä. Pekan poika Saku välittää hautakiviin liittyviä töitä Oulun suunnalta.
–Olen puhunut Teemun kanssa hänen mahdollisesta jatkamisesta, kun jään eläkkeelle. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Hautakivien kaiverrus on edelleen pitkälti käsityötä. Veistämöllä työstetään uuteen kiveen ensimmäinen nimi, ja Malisen työnä on kaivertaa kiveen kaikki lisänimet.
–Uusimpiin hautakiviin oikeat fontit löytyvät tietokoneelta, joka tulostaa ne kumimassaan. Edelleen noin kahdessa kolmasosassa vanhoista kivissä on sellainen teksti, mitä ei löydy tietokoneelta. Piirrän kumimassaan kirjaimet samalla tyylillä, mitä ne ovat ensimmäisessä nimessä, kaiverran massan auki kirjaimien kohdalla, hiekkapuhallan kiven ja sen jälkeen kultaan tai hopeoin nimen. Kultaus on hopeointia yleisempää.
Osa asiakkaista on halunnut uusiin kiviin metallitekstin.
–Metallitekstit ovat yleistyneet sukunimien osalta. Etunimet sekä syntymä- ja kuolinajat ovat yleensä kaiverrettua tekstiä. Myös nimilaatat ovat yleistyneet tuhkausten myötä. Haudassa on tilaa useammalle vainajalle, mutta kivestä tila loppuu kesken normaalille kaiverrukselle.
Hautakivien kaiverruksessa pitää olla tarkka. Toimittaja voi oikaista oman nimivirheensä seuraavassa lehdessä, mutta pahimmassa tapauksessa kaivertajan pitää toimittaa kivi virheen jälkeen veistämölle hiottavaksi.
–Onneksi virheitä ei ole sattunut kuin muutama. Yleensä ne johtuvat vääristä tiedoista. Kuolinaika on voinut olla 11.1., mutta esimerkiksi sähköpostissa se on merkitty 1.11. Osan aikatiedoista voi korjata kiveen paikan päällä.
Hautakivetkään eivät ole huoltovapaita, jos ne haluaa pitää asiallisen näköisinä. Omaiset saavat pienellä työllä pidettyä kiven hyvässä kunnossa.
–Hautakiveen voi ruiskuttaa laimennettua mäntysuopa- tai toluvettä ja antaa sen vaikuttaa hetki. Tämän jälkeen rapalla tai juuriharjalla saa helposti sammaleen irti kivestä. Tämä huoltotoimi olisi hyvä tehdä vuosittain. 50 vuotta vanhoihin huoltamattomiin kiviin tämäkään keino ei enää toimi, sillä sammal on usein syönyt kiillon kivestä. Jos sen haluaa entisöidä, niin kivi pitää hioa uudelleen.
Parikymmentä vuotta vanhat huoltamattomat kivet saavat Malisen konstein uuden ilmeen.
–Käytän hautakiviin vesiliukoista syövyttävää ainetta, jonka jälkeen pesen kiven painepesurilla tai hiekkapuhallan sen. Kun nimet vielä kullataan tai hopeoidaan uudelleen, niin kivestä liki uuden kiven veroinen.
Kaivertajan työt alkavat tositeolla toukokuussa, kun lämpötila lähenee kymmentä astetta. Päivälämpötilan laskiessa syksyllä viiteen asteeseen Malinen kerää kamppeensa talviteloille.
–Talvisin kivikauppa hiljenee eikä seurakunta anna edes lupaa hautakiviin kohdistettuun työhön, Jukka Malinen kertoo.