Koko ikänsä Suomessa asunut yhdeksäsluokkalainen, joka opiskelee suomea toisena kielenä ja pitää suomea hyödyllisenä, on todennäköisesti taitava käyttämään suomea.
Myös viron- tai venäjänkielisyys sekä lukioon suuntaaminen povaavat menestystä kieliopinnoissa. Sillä sen sijaan ei tunnu olevan merkitystä, onko oppilas tyttö vai poika.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi viime keväänä yli 1 500:aa suomea toisena eli s2-kielenä opiskelevan 9.-luokkalaisen oppimistuloksia. Suurin osa saavutti arvioinnissa vähintään hyvän osaamisen tason.
Tyttöjen ja poikien osaamisessa ei ollut suurta eroa. Tulos on päinvastainen verrattuna suomea äidinkielenä opiskeleviin, joista tytöt pärjäävät paljon poikia paremmin.
- S2-oppilaat tajuavat suomen väyläksi, jolla he pääsevät käsiksi muuhun opiskeluun ja sitä kautta yhteiskuntaan, jatkokoulutukseen ja työelämään, sanoo projektipäällikkö ja suomea toisena kielenä opettava Katri Kuukka.
Kaksi viidestä arvioidusta oppilaasta oli syntynyt Suomessa. Tulevaisuudessa Suomessa syntyneiden osuus on todennäköisesti pienempi.
Kun uusi arviointi joskus tehdään, tilanne on lähempänä 80- ja 90-lukujen vaihdetta, jolloin maahanmuuton myötä pääosa s2-oppilaista oli ensimmäisen polven oppijoita, Kuukka arvioi. Se vaatii toimenpiteitä kouluilta.
- Vastuu kielen opettamisesta tulisi jakautua tasaisesti niin, että se ei ole pelkästään s2-opettajien harteilla. Kaikki opettajat ovat oman alansa ja oman alan kielensä opettajia. Siihen liittyvää koulutusta tarvitaan, Kuukka sanoo.
Karvin erityisasiantuntijan Jari Metsämuurosen mukaan tulokset olivat parempia, jos oppilas tuli lapsiperhevaltaiselta alueelta kuin alueilta, joissa oli vanhempaa väkeä.
- Mitä enemmän lapset saavat puhekokemuksia ja heidät otetaan mukaan kaveripiiriin, sitä todennäköisempää on, että kielitaito kehittyy. Jos isoloituu omia ghettoja, mahdollisuudet suomen puhumiselle ja kuulemiselle ovat pieniä, hän sanoo.
Adoptiolapset voivat opiskella suomea toisena kielenä
Suomi toisena kielenä (s2) -opetus on tarkoitettu oppilaille, joiden kielitaito ei ole äidinkielisen tasoinen kaikille kielitaidon osa-alueilla.
S2-oppilaat voivat olla maahanmuuttajataustaisia, paluumuuttajia tai esimerkiksi ulkomailta adoptoituja lapsia.
Synnyinmaa, kansalaisuus tai väestörekisteriin merkitty äidinkieli eivät ole kriteereitä s2-opetukselle.
Toisen kielen opiskelu tarkoittaa eri asiaa kuin vieraan kielen opiskelu, sillä toisen kielen oppija elää ja opiskelee suomenkielisessä ympäristössä.
Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärä voidaan vaihtaa suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärään, kun oppilas on saavuttanut edellytykset sen mukaiseen opiskeluun.
Karvin arvioimista oppilaista 13 prosenttia saavutti vain alimman taitotason eli he hallitsevat suomen kielen alkeet. He osaavat esimerkiksi vastata suomeksi yksinkertaisiin kysymyksiin ja kirjoittaa lyhyitä viestejä.
Se saattaa riittää arkielämässä, mutta ei toisen asteen opinnoissa.
Riittävä kielitaito riippuukin kontekstista, Katri Kuukka sanoo. Kyky kommunikoida sujuvasti suomeksi vapaa-ajalla voi olla riittävää, mutta kouluttautumisen ja sitä kautta yhteiskuntaan pääsyn näkökulmasta täytyisi osata käyttää myös tiedonalojen kuten historian ja fysiikan kieltä.
- Opiskelijoistani moni käyttää suomea vain kavereille tekstaamiseen. Silloin se suomi on ihan erilaista kuin mitä tarvitsee esimerkiksi työhakemukseen. Siinä ei riitä puhekielen muuttaminen kirjoitukseksi, Kuukka sanoo.
Kuukan mukaan suomen kieli saattaa muuttua, kun sitä käyttää monista kielellisistä ja kulttuureista lähtöisin olevia puhujia.
- Ei sillä, etteikö meidän rakas äidinkielemme säily hyvänä ja ilmaisuvoimaisena, mutta se on yhtä lailla kulttuurin osana muutoksessa kuin muukin.