Vaasalainen hovioikeudenneuvos Harald Boucht (1872–1963) oli suomalainen aktivisti, vapaustaistelija ja valtion vihollinen.
Valtion vihollinen viittaa siihen, että hän vastusti kotimaataan Venäjää ja Suomen venäläistämistä, mutta myöhemmin myös Suomen hallitusta kuulumalla Lapuan liikkeen voimahahmoihin.
Bouchtin ansiot Suomen itsenäistymisen levottomissa hetkissä ovat kuitenkin kiistattomat. Harald Boucht kuului sotilaallista vastarintaa valmistelleen Voimaliiton perustajiin 1906. Hän vastusti siis venäläistämistä jo ainakin vuosikymmen ennen itsenäistymistä.
Boucht osallistui ensimmäisen maailmansodan alussa perustetun jääkäriliikkeen toimintaan värväämällä jääkäreitä Pohjanmaalla ja piilottelemalla heitä viranomaisilta kodissaan ennen lähtöä Saksaan.
Jääkäriliike oli kapinaliike, jolla pyrittiin kumoamaan vallitseva yhteiskuntajärjestys eli Venäjän valta Suomessa. Jääkäreitä kouluttanut Saksa oli sodassa Venäjän kanssa. Saksa siis koulutti vihollismaansa kansalaisia.
Vaasan Rantakadulla sijaitsevan kodin nimi oli Paratiisi. Ironinen nimi tuli siitä, että talossa asui ennen Bouchtin perhettä riitaisa pariskunta, joka usein ajoi toisiaan takaa talon pihalla. Talo sijaitsi vastapäätä Haraldin työpaikkaa, Vaasan hovioikeutta.
Vuonna 1911 syntynyt ja jo edesmennyt Haraldin poika Christer Boucht muisteli elämäkertakirjassaan Paratiisista etulinjaan , että talossa ravasi kaikenlaista erikoista väkeä, joita piiloteltiin venäläisiltä santarmeilta.
Kerran piilossa oli itävaltalainen pakolaispariskunta. Vaimo pukeutui niin silmiinpistävään pörröturkkiin, ettei häntä voinut päästää ulos ollenkaan ennen venematkaa Uumajaan.
Keittäjä Hilda Mickelson vaati saada tietää Haraldin vaimolta, talon emännältä Beda Bouchtilta , mitä ihmettä oikein on meneillään. Kun hänelle selitettiin asia, hän piti suunsa supussa, eikä tieto laittomuuksista levinnyt venäläisviranomaisten korviin.
Jääkärien matkalla Saksaan Paratiisi oli usein välietappi. Vaasasta pääsi Raippaluodon kautta hiihtämällä tai veneellä Ruotsiin.
Harald Boucht joutui usein piileskelemään pidättämään tulevia santarmeja ja nukkumaan yönsä sijaismajoituksissa. Usein hän katosi kotoa äkkiä saaristoon tai maaseudulle.
Jääkärit käyttivät toki muitakin etappeja. Suosittua oli ylittää länsiraja meritse Kemin ja Tornion tienoilla tai maitse pohjoisempana.
Saksassa jääkärikoulutuksen aloitti vuosina 1915–1918 yhteensä 1 900 suomalaista, joista 1 260 osallistui Suomen sisällissotaan.
Maantieteellisesti eniten lähtijöitä, reilut 40 prosenttia, oli vanhan Vaasan läänin alueelta kolmesta nykyisestä pohjalaismaakunnasta. Samasta alueesta muodostuikin ensimmäinen valkoisten tukialue sisällissodassa.
Saksassa jääkärit saivat saksalaisen sotilaskoulutuksen ja osallistuivat ensimmäiseen maailmansotaan venäläisiä vastaan osana Saksan armeijaa. Taisteluja suomalaiset jääkärit kävivät muun muassa Latvian alueella Misse-joella.
Jääkäreistä tuli lähes ainoita suomalaisia ammattimaisesti koulutettuja sotilaita. Jonkin verran Suomessa oli Venäjän armeijan käyneitä upseereita, kuten valkoisen armeijan ylipäälliköksi noussut kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim .
Jääkärien pääjoukko oli vielä Saksassa, kun yhteiskunnalliset levottomuudet lisääntyivät Suomessa syksyllä 1917.
Harald Boucht onnistui yhdessä Kai Donnerin kanssa organisoimaan suuren asekuljetuksen Pohjanmaalle ennen sisällissodan alkua, kun valkoisten suojeluskunnat alkoivat varustautua. Kai Donner oli Jörn Donnerin isä.
Saksalaiset olivat sodassa kaapanneet englantilaisen S/S Equityn, johon lastattiin Danzigissa muun muassa 6 500 kivääriä, 30 konekivääriä ja käsikranaatteja.
Alus rantautui Maksamaan saaristoon, jossa Bouchtin lähipiirin organisoimat itsenäisyysaktivistit noutivat ja levittivät aseet maakuntaan. Mukana aselastin kanssa tuli kahdeksan jääkäriä, jotka alkoivat jo kouluttaa pohjalaisia suojeluskuntia.
Lisää valkoisen armeijan aseita otettiinkin sitten venäläisiltä. Sisällissota alkoi Bouchtin perheelle Vaasassa 27.–28.1.1918 välisenä yönä. Silloin Vaasassa puhuttiin vapaussodasta, sillä valkoisten ensimmäinen kohde oli venäläinen varuskunta kaupungissa.
Kuusivuotiaalle Christer Bouchtille sodan alkaminen ei tullut yllätyksenä. Bouchtin kolmilapsinen perhe lähti kaupungista keskellä yötä siltaa pitkin Vaskiluotoon, jotta se ei jäisi hyökkäävän joukon jalkoihin.
Valkoinen armeija valtasi Vaasan ilman uhreja, sillä venäläisten oli käsketty pysyä puolueettomana Suomessa. Muissakin yhteydenotoissa venäläisten kanssa vastarinta jäi yleensä vähäiseksi.
Neljä senaattoria ehti paeta Helsingistä Vaasaan ennen kuin punaisten kansanvaltuuskunta otti vallan Helsingissä. Senaatti julistautui 1.2.1918 maan ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Silloin Vaasasta tuli hetkeksi Suomen pääkaupunki.
Senaatti kokoontui Vaasan kaupungintalossa kolmen kuukauden ajan. Suurimmillaan Vaasan senaatti oli kuusihenkinen, mukanaan valtionhoitaja, myöhemmin presidentiksi noussut P. E. Svinhufvud .
Vaasassa vaikutti myös Mannerheim, joka kokosi armeijaa punaisten kukistamiseksi. Oli aika kutsua jääkärit kotiin.
Jääkärit eivät olleet yksinomaan valkoisten puolella. Käytännössä kaikki heistä olivat sitä mieltä, että venäläiset ajetaan ulos maasta. Siihen yksimielisyys loppui.
Suomeen pääsivät kuitenkin vain ne jääkärit, jotka suostuivat sotimaan omia kansalaisia, punaisia vastaan. Osa jääkäreistä joutui siksi jäämään Saksaan.
Jääkärien pääjoukko saapui Vaasaan 25.2.1918 Arcturus-laivan saattueessa. Mukana oli 950 miestä. Viikkoa aiemmin lähes sadan jääkärin etujoukko oli tullut Vaasaan. Mannerheim otti jääkärit vastaan paraatissa Vaasan torilla 26.2.1918.
Sen jälkeen jääkärit heidän omista vastalauseistaan huolimatta jaettiin eri puolille valkoista armeijaa kouluttajiksi ja johtajiksi.
Jääkärit olisivat halunneet pysyä yhtenä joukkona, mutta Mannerheimin käsky oli viisas liike, sillä jääkärien sotilaallinen tietotaito loi lopulta ratkaisevan eron valkoisen ja punaisen armeijan välillä.
Harald Boucht toimi sisällissodassa Vaasan sotilaspiirin päällikkönä. Hän oli hyvää pataa Mannerheimin kanssa, joka kävikin usein Paratiisissa vierailulla.
Kenraali Mannerheim saapui aina kello 13, kun hovioikeuden herrat pitivät kahvitauon. Christer Boucht kirjoitti kirjassaan, että Mannerheimille tarjottiin aina kristallimaljasta jäätelöä ja suomuuraimia eli lakkoja.
Sisällissodan tai vapaussodan voittoisa tulos ei tyydyttänyt Harald Bouchtia, joka 1920-luvun lopulla alkoi tukea Lapuan liikettä.
Hän vihasi venäläisiä ja kommunisteja koko ikänsä. Lapuan liikkeen kukistuttua Mäntsälän kapinan jälkeen Boucht piti edelleen liikkeen järjestömerkkiä liivintaskussaan mielenosoituksellisesti.
Christer Boucht kirjoitti, ettei Harald pitänyt Urho Kekkosesta , koska tämä veljeili venäläisten kanssa. Kun Kekkonen vieraili Vaasassa jääkärien muistomerkin paljastamistilaisuudessa, Harald Boucht piti kätensä selän takana, jolloin kätensä ojentanut ja hölmistynyt presidentti ei onnistunut kättelemään.
Haraldin pojanpoika Peter Boucht pitää nykyään asianajotoimisto Boucht & Nikulaa Vaasassa.
Asianajotoimisto on isä Christerin perustama, mutta isoisä Haraldkin hääräsi siellä viikoittain vielä 1950-luvulla vanhoilla päivillään. Samaan aikaan innokas Peter oli oppipoikana. Isoisä jäi mieleen pidättyväisenä.
–Hän ei puhunut monta sanaa viikossa. Hän oli kuitenkin kova hiihtämään, hiihti vielä 88-vuotiaana, Peter Boucht kertoo.
Boucht ei nuorena miehenalkuna osannut kysyä yksityiskohtia jääkäriaikojen tapahtumista, eikä niitä isoisä erikseen mainostanut.
Sisällissodan jälkeen jääkärienkin taakaksi jäi osallistuminen valkoiseen terroriin.
Suomen sisällissota oli verinen. Vuonna 1918 sota tappoi lähes 37 000 suomalaista, joista varsinaisissa taisteluissa kuoli vain noin 10 000.
Eniten kuoli punaisia sodan jälkeisillä vankileireillä tai teloitettuina. Näitä kuolleita oli yhteensä 20 000. Kaikki jääkäreistä eivät syyllistyneet julmuuksiin, mutta monet vastasivat joukkojen johtajina päätöksistä pikaisesti kyhätyissä kenttäoikeuksissa.
Kuitenkin uudessa Suomessa jääkärit etenivät arvostettuihin asemiin. He muodostivat Suomen puolustusvoimien rungon ja miehittivät upseeriston tärkeimmät tehtävät ylipäällikön marsalkka Mannerheimin takana.
Jääkärien sotilaallinen osaaminen näkyi varsinkin talvisodan torjuntavoitoissa, kun vastassa oli amatöörimäisesti sotinut ja upseeristonsa Josif Stalinin päähänpistosta teloittanut Neuvostoliiton puna-armeija.
Suomen sotien jälkeen jääkäreiden asiaa ajoi Jääkäriliitto. Nykyään heidän perintöään vaalii Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys.
Harald Boucht sai Mannerheimilta 1. luokan vapaudenristin ansioistaan sisällissodassa. Mannerheim ylensi sotilaskoulutusta vaille jääneen Bouchtin samalla majuriksi.
Viimeinen elossa ollut jääkäri, jääkärikenraali ja entinen puolustusministeri Väinö Valve kuoli 99-vuotiaana Helsingissä 11.3.1995.
Suvun miehet valloittivat Grönlannin
Harald Bouchtin poika Christer Boucht ja pojanpoika Peter Boucht tekivät suomalaista historiaa. Kahden sukupolven asianajajat hiihtivät osana ensimmäistä suomalaisretkikuntaa Grönlannin halki vuonna 1966.
Matka oli ankara purevassa viimassa. Sisällä teltassakin oli –18 astetta, kirjoitti Christer Boucht kirjassaan Hiihtäen halki Grönlannin . Matka kesti reilun kuukauden.
Koiravaljakko pieneni matkan edetessä, kun miehet tappoivat yhden kerrallaan muun valjakon ravinnoksi. Koiria piti myös varoa, sillä ne saattoivat käydä miehen kimppuun.
Peterin Bouchtin tutkimusmatkailu jäi yhteen kertaan.
–Ei tuollaista matkaa enää tee uudestaan, vaikka olenkin ollut Grönlannissa myöhemmin monta kertaa.
Matkapäätökseen liittyy hauska tarina. Peter Boucht huomasi lehdessä ilmoituksen Grönlannin retkikunnasta. Hän meni kertomaan isälle, että on ilmoittautunut mukaan.
–Isäukko sanoi: Kas vain, niin minäkin.
Grönlannin läpi hiihtäneeseen retkikuntaan kuuluneet muut kolme miestä olivat Erik Pihkala , Eero Varonen ja Viljo Haapala . Vain Peter Boucht on enää elossa.
Jääkärien paluun satavuotispäivää juhlitaan paraatilla
Valkoisen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim otti 26.2.1918 Vaasan torilla paraatissa vastaan noin tuhat jääkäriä, jotka olivat juuri palanneet Saksasta. Noin 900 jääkärin pääjoukko oli saapunut Suomeen Arcturus-laivalla edellisenä päivänä 25.2.1918.
Hetkessä oli symboliikkaa. Jääkärien liittyminen valkoiseen armeijaan tiesi, ettei punaisilla ei ollut enää mitään mahdollisuuksia voittaa.
Laadukkaan saksalaisen sotilaskoulutuksen saaneet jääkärit muodostivat jatkossa Suomen Puolustusvoimien upseeriston rungon. Jääkärikenraalit ja kymmenet muut jääkäriupseerit johtivat armeijaa talvisodassa ja jatkosodassa.
Siksi jääkärien kotiinpaluun satavuotisjuhla Vaasassa 23.–25.2.2018 on Puolustusvoimien tärkeimpiä juhlia tänä vuonna.
Lauantaina 24.2. järjestetään yli tuhannen sotilaan paraati, jonka ohimarssin ottaa vastaan maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko . Paraatiin osallistuu suomalaisten jääkärijoukkojen lisäksi myös saksalainen Wachtbataillon.
Paikalla ovat myös puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.), Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg ja Saksan puolustusministeriön valtiosihteeri.
Jääkäriliike
Alkoi Suomen ylioppilaspiireissä syksyllä 1914. Ensimmäiset suomalaiset jääkärit aloittivat sotilaskoulutuksen Saksassa 25.2.1915 partiotoiminnaksi naamioituna.
Lähes 1 900 suomalaista jääkäriä koulutettiin yhteensä kolmen vuoden aikana Saksassa. Jääkärien lähes tuhannen hengen pääjoukko saapui Suomeen 25.2.1918, tasan kolme vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset jääkärit aloittivat koulutuksen.
Saksa ei kouluttanut jääkäreitä hyvää hyvyyttään. Saksa halusi jalansijaa Suomesta Venäjää vastaan ja osallistui Suomen sisällissotaan. Suomessa oli saksalaismielisiä valtiomiehiä, jotka olivat puuhaamassa Suomesta saksalaisen kuninkaan kuningaskuntaa. Hanke kaatui Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuoden 1918 lopulla.
Jääkäreitä soti Suomen sisällissodassa 1 260. Heistä kaatui yksi kymmenestä. Saksaan jääneistä jääkäreistä 500 palasi vuosina 1918–1919.
Jääkärit muodostivat Suomen Puolustusvoimien rungon 1920–1930-luvuilla. Noin 1 500 jääkäristä 500 työskenteli Puolustusvoimien palveluksessa. Talvisodan sotilastehtävissä oli 730 jääkäriä. Jatkosotaan heitä osallistui 710.
Jääkäriliitto perustettiin 1921. Liittoon kuuluivat jääkärit, ja se ajoi jääkärien asiaa. Liitto lakkautettiin 1988, kun viimeiseen kokoukseen osallistui enää viisi jääkäriä kymmenestä elossa olevasta.
Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys pitää jääkäriperinnettä yllä. Jääkäriliiton 1932 perustettu Parole-lehti ilmestyy yhä.