Olen ilokseni saanut seurailla kotipihassani "aina" asuneen harakkayhdyskunnan touhuja. Niitä, joissa yhteishenki huokuu ihmiselle liki käsittämättömällä tavalla.

Niin kauan kuin muistan talosta vajaan kymmenen metrin päässä on ollut pesä, talon ja hyysikän välissä. Vuosien saatossa harakat kasvattivat pesästään kaiken järjen ja arkkitehtuurin vastaisen Iisakinkirkon. Jonakin loppukesän päivänä viime kesänä, sateiden jälkeen, koko komeus romahti maahan – hätääntyneiden huutojen saattelemana.