39-jalkainen purjevene Kiet on palannut Kemin sisäsataman laituriin. Vielä aamusella veneessä on hiljaista. Karibian Union Islandilta veneeseen mukaan tullut koditon Nipsu-koira haukahtaa vieraalle kerran ja menee takaisin pötköttelemään. Viisivuotias Iita tulee katsomaan, kuka veneelle pyrkii. Pikkuhiljaa Elmo, 7, äiti Hanna Stark-Heikkinen ja isä Tero Heikkinen nousevat laiturille.
– Tulimme viime yönä Uumajasta Kemiin. Olimme laiturissa 3.30. Liki vuoden kestänyt reissu on ohi ja nyt on aihetta juhlaliputukseen, Tero Heikkinen kertoo.
Sisäsataman rannassa Starkin perhe on tuttu. He ovat harrastaneet vuosikausia purjehdusta.
– Iski koti-ikävä. Oli mukava palata Kemiin, Hanna Stark-Heikkinen huikkaa rannassa istuvalle porukalle.
Starkit aloittivat seikkailunsa Dehler-merkkisellä purjeveneellään 4.7. 2018. Ensimmäisenä etappina oli Kielin kanava. Matka jatkui Pohjanmeren ja Pohjois-Atlantin itäreunaa pitkin Madeiran kautta kohti Las Palmasia.
– Olimme Las Palmasissa kuukauden ajan. Päiväohjelmaan kuului veneen huoltamista ennen Atlantin ylitystä, Heikkinen kertoi.
Iita ja Elmo viihtyivät Las Palmasissa. Uiminen tuli tutuksi ja leikkeihin liittyi uusia kavereita.
–Las Palmasista käynnistyi ARC+ kilpailun ensimmäinen osuus. Siihen osallistui 75 venekuntaa. 25 venekunnassa oli mukana lapsia. Vaikka lapsien kesken oli kielimuuri, monista tuli kavereita, Hanna kertoi.
Elmo kaipasikin vuoden kestäneellä reissullaan eniten kemiläisiä kavereitaan.
– Tänään kello 12 menen kavereiden tykö, Elmo kertoi.
ARC+ purjehduskilpailu tai purjehdusralli sujui kemiläisveneeltä tuloksellisestikin hyvin. Kiet oli ensimmäisellä etapilla Las Palmasista Kap Verdeen toiseksi nopein venekunta luokassaan. Kun Kiet pääsi vauhtiin, niin toinenkin etappi Kap Verdesta Karibialle St. Luciaan sujui yhtä hyvin eli tuloksena oli toinen sija. Toinen etappi kesti 12 päivää.
– Takana on paljon harjoittelua. Jos etappien ajat olisi laskettu yhteen, olisimme olleet nopein venekunta luokassamme, kipparina toiminut Hanna Stark-Heikkinen kertoi.
Atlantin ylitykseen perhe oli saanut apuvoimia. Miehistöön liittyivät Hanna isä Reijo Stark ja Jan-Erik Wiens.
Avomeripurjehdus on fyysisesti vaativaa. 20 asteen kallistuskulmassa ruuanlaitto ei ole aivan helppoa. Lasten ja myös omasta turvallisuudesta huolehtiminen on koko ajan läsnä.
Veneen eri osat pitää tarkistaa säännöllisin väliajoin, jottei yllätyksiä pääse tapahtumaan. Myös henkinen kantti voi olla koetuksella, kun samojen ihmisten kanssa pitää tai saa olla viikkokausia yhdessä.
– Joissakin venekunnissa menivät henkilökemiat pahasti solmuun. Me pystyimme puhumaan keskenämme ja saimme selvitettyä pienet ongelmat. Minäkin komensin miehistöä suihkuun eikä siitä jäänyt jälkipuintia. Näin pitkällä reissulla pitää miehistön olla tuttuja toisilleen jo aiemmin, Hanna Stark sanoi.
Karibialle purjehtiminen kesti viisi kuukautta. Siellä Kiet kiersi talven ajan eri saarivaltioita. Karibialta Kiet pääsi toukokuussa rahtilaivan kyydissä Hollantiin. Hollannissa purjeet nostettiin takaisin mastoon ja matka jatkui kohti kotia.
Pitkään matkaan mahtui tietenkin yllätyksiä, sekä positiivisia että negatiivisia.
– Oli hienoa seurata delfiinejä, kun ne hyppivät pitkän aikaa veneemme vierellä. Pystyimme kuulemaan myös niiden viestittelyääniä. Bioluminesenssi oli kaunista katseltavaa. Se on eräänlaista veden hehkua. Lapset tekivät Karibialla tuttavuutta myös isojen kilpikonnien kanssa. Iitakin jätti kellukkeet pois, jotta hän pääsi paremmin sukeltamaan kilpikonnien perään. Biskajanlahdella valaat olivat seuranamme. Elmon saamasta kuningaskalasta teimme retken parhaan aterian, vanhemmat kertoivat.
Pahimman myrskyn venekunta koki laiturissa Madeiran lähellä Porto Santossa.
–Hurrikaani meni aivan vierestä ohi. Lehdissä kirjoitettiin, että se oli ensimmäinen Eurooppaa koetellut hurrikaani. Eri sääilmiöitä ovat ilmastonmuutoksen vuoksi arvaamattomampia kuin aiemmin, Hanna kertoi.
Pariskuntaa häiritsi myös roskaisuus. Rannikoiden roskaisuuteen he olivat tottuneet, mutta roskia oli myös kaukana rannikosta.
– Näky oli surullista, kun vastaan tuli paljon eri pyydysten jätteitä ja muuta muoviroskaa. Niitä tuli vastaan yllättävissäkin paikoissa.
Vuoden kestänyt reissu vaati paljon etukäteistyötä. 8700 merimailin reissun suunnittelu vei aikaa viitisen vuotta.
– Monet ystävämme pitivät meitä aika rohkeina, mutta positiivisessa mielessä.
Kotiin päästyään Hanna Stark tuumasi, että purjehdus saa jäädä pitkäksi aikaa. Pitkä aika on suhteellinen käsitys. Seuraava reissu on suunniteltu jo tulevalle viikolle. Tosin selvästi lyhyempi sellainen.
– Vuoden kestävän reissun toteuttaminen vaatii monen asian yhteen sovittamista. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa teemme pitkän purjehdusreissun johonkin uuteen paikkaan. Katsotaan.