Ala-asteikäinen Hanna Laitinen oli 1980–90-luvun vaihteessa tuttu näky Aseman kirjastossa, joka sijaitsi koulun yhteydessä Hankasalmella – niin tuttu, että kirjaston työntekijät saattoivat tiskin takaa vinkata esimerkiksi uudesta hevoskirjasta.
Hevoskirjojen lisäksi lukutoukan reppu täyttyi muun muassa Neiti Etsivillä ja klassisilla tyttökirjoilla, joista Laitisen suosikki oli erityisesti L.M. Montgomeryn Runotyttö-sarja. Siinä viehätti tietty salaperäisyys ja päähenkilön kiinnostus kirjoittamiseen.
Tornion kirjastotoimenjohtajan tie ammattiinsa on hänen omien sanojensa mukaan "kliseinen ja perinteinen". Lukion jälkeen Laitinen opiskeli Oriveden opistossa vuoden kirjoittamista, jonka myötä kirkastui kiinnostus kirjallisuuteen. Vuonna 2002 Laitinen aloitti Tampereella Suomen kirjallisuuden opinnot. Pitkäksi sivuaineeksi hän valitsi työllistymisnäkymät mielessään informaatiotutkimuksen, jotta saisi pätevyyden kirjastoalalle.
Laitinen luiskahtikin työelämän puolelle jo opintojen loppuvaiheessa. Gradu tuli valmiiksi vihdoin vuonna 2015 opintovapaalla edellisestä työpaikasta ennen Torniota. Viimeistään opintovapaalta palatessa alkoi myös tuntua, että silloinen työtehtävä, jossa Laitinen teki pääasiassa luettelointia, alkoi riittää. Jotain vaihtelua olisi saatava.
Tornion kirjastotoimenjohtajana Hanna Laitinen on saanut työpäiviinsä kaipaamaansa monipuolisuutta, ja siitä hän työssään nauttiikin eniten. Työpäiviin kuuluu esimiestyötä, kuten lomien ja laskujen hyväksymistä ja palavereita yhteistyötahojen kanssa, mutta myös tavallista kirjastonhoitotyötä, esimerkiksi asiakaspalvelua.
–Tämä on ollut mukavan kokoinen kirjasto johtaa. Isommassa kirjastossa työaika menisi kokonaan hallinnollisiin tehtäviin, ja pienemmässä taas ei olisi mahdollista olla niin paljon pois päivittäisestä kirjastonhoitotyöstä.
Kirjaston toiminta on muuttunut ja muuttumassa, Hanna Laitinen tunnustaa. Vuoden alussa voimaan tulleessa kirjastolaissa on ensi kertaa kirjattu lakiin kirjaston tehtävät: muun muassa edistää lukemista ja kirjallisuutta, mutta myös yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.
–Kyllä minä näen edelleen kirjaston keskeisimpänä tehtävänä tarjota kaikille vapaan pääsyn erilaiseen tietoon. Sivistysroolin rinnalla myös hyvinvointi ja virikkeiden tarjoamien vapaa-aikaan on arvokasta, Laitinen pohtii.
–Kirjaston perustehtävät ovat mielestäni aika samoja kuin ennenkin, mutta keinot ovat ehkä laajentuneet.
Uusista keinoista hyviä esimerkkejä ovat Tornion kirjastoon parin viime vuoden aikana vakiintuneet kaksi uutta, yleisönsä nopeasti löytänyttä tapahtumaa: novellikoukku, jossa ääneen luettuja novelleja säestää käsitöiden kilinä, sekä lukukoira, jolle voi varata aikoja joka toinen viikko. Lapsi voi tulla lukemaan koulutetulle koiralle, joka kuuntelee rauhassa, vaikka lukeminen vähän takeltelisikin.
Laitinen toivoo, että hänen johtamaansa kirjastoon ihmisten on helppo ja luonteva tulla.
–Sieltä saa sitä mitä tulee hakemaan, ja ehkä löytää myös jotain uutta ja yllättävää.
Jatkossa Laitinen myös haluaisi asiakkaat yhä enemmän mukaan kirjaston kehittämiseen.
–Kirjastoa tehdään kuitenkin asiakkaille ja toivottavasti myös ei-käyttäjille. Pitää miettiä, voitaisiinko tehdä jotain, että palvelisimme paremmin myös niitä, jotka eivät tällä hetkellä vielä käytä kirjastoa.
Torniossa Laitisen lempiasioita on joki. Hän kehuu viihtyneensä kaupungissa todella hyvin, eikä ole kaivannut takaisin Helsinkiin.
–Ja kyllähän tämä raja ja Haaparanta ihan tuossa vieressä tekevät tästä omanlaisensa paikan.
Tällä hetkellä työ haukkaa suuren osan Laitisen ajasta. Vapaa-ajalla tulee harrastettua jonkin verran liikuntaa, esimerkiksi joogaa, ja lueskeltua – tosin varmaan vähemmän kuin moni ajattelisi kirjastonjohtajan lukevan.
Kesäisin Laitinen rentoutuu kuopsuttamalla viljelypalstallaan. Palstaviljelyssä kiehtoo konkreettisuus sekä mahdollisuus kokeilla kaikkea uutta. Tämän hetken suosikkeja ovat spagettikurpitsat, kyssäkaalit ja pensaspavut.
Laitinen on myös hankkinut tänä vuonna ensimmäisen oman autonsa. Sillä hän karauttaa usein vapaapäivinään tutkimaan hienoja luontokohteita, joita uuden kotikaupungin lähellä riittää.
Hanna Laitinen
Tornion kirjastotoimenjohtaja tammikuusta 2016 lähtien.
Syntynyt vuonna 1982.
Kotoisin Hankasalmelta, Keski-Suomesta.
Valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2015 pääaineenaan Suomen kirjallisuus. Työskennellyt kirjastoalalla yli kahdeksan vuotta Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Helsingissä.
Perheeseen kuuluu miesystävä.
Vapaa-ajallaan harrastaa liikuntaa, lukee ja tekee automatkoja Lappiin. Kesäisin aika kuluu viljelypalstalla.
Hanna Laitisen tärkeimmät kirjat top 6
Eeva-Liisa Manner: Kirkas, hämärä, kirkas : kootut runot.
Mannerin runojen rytmi, ilmavuus ja kuvallisuus lohduttavat aina.
Arvid Järnefelt: Isänmaa
Teoksessa kiehtoo Heikki Vuorelaa raastava ristiriita omien juuriensa ja uusien aatteiden välillä ja Järnefeltin tapa kuvata päähenkilönsä vieraantuneisuutta molemmista niistä ympäristöistä joihin hän koettaa kuulua.
Virginia Woolf: Orlando
Orlando syntyy aatelismieheksi 1500-luvulla ja päätyy hurjien seikkailujen jälkeen 36-vuotiaaksi, juuri esikoisteoksensa julkaisseeksi naiseksi vuoteen 1928. Woolfin elämäkerraksi kirjoitetusta romaanista löytyy jokaisella lukukerralla jotakin uutta.
Edith Södergran: Tulevaisuuden varjo
Suomenruotsalaisen modernistin runokuvat ovat seuranneet minua useissa eri elämänvaiheissa 11-vuotiaasta asti.
Italo Calvino: Paroni puussa
Riemastuttava satiirinen teos paronista, joka elää koko elämänsä puiden latvuksissa.
L.M. Montgomery: Runotyttö
Minua kiehtoi lapsena päähenkilön traaginen kohtalo, intohimoinen suhtautuminen kirjoittamiseen sekä tietty salaperäisyys, jota hänessä oli verrattuna moneen muuhun tyttökirjojen tai nuortenkirjojen henkilöön.