Kukapa ei haluaisi, että tilin saldo olisi aina reilusti plussalla ja velat hallinnassa. Nykyinen kulutusorientoitunut yhteiskunta kuitenkin ajaa ihmisiä rahavaikeuksiin. Tätä mieltä on kulutusta tutkinut asiantuntija ja säästämisestä kirjoittanut tietokirjailija Antti Rinta-Loppi.
- Kuluttaminen on niin hirveän helppoa. Samalla se vaatii enemmän ja enemmän tuloja, muttei kuitenkaan usein tuo henkisesti sitä tyydytystä, mitä sillä toiminnalla haetaan. Koko yhteiskunta on muuttunut pyörimään sen ympärillä. Lopputuloksena on suuri joukko ihmisiä, joilla on jatkuva tunne siitä, että jotain puuttuu. Tunne on tietysti helppo kohdistaa johonkin konkreettiseen, vaikka se ei pysyvää parannusta tunteeseen annakaan.
Säästämisen asiantuntija heittääkin vesilintua helpoilla säästönikseillä. Hänen mielestään jokaiselle on jo itsestään selvää, että sähkön käyttöä vähentämällä säästää sähkölaskussa tai esimerkiksi halvempia tuotteita ostamalla säästää ruokakuluissa.
Rinta-Lopin mukaan tällaiset nopeat säästämispäätökset unohtuvat yleensä nopeasti. Ongelmana on, miten itsensä saisi motivoitua vähentämään itselleen tarpeettomien asioiden kuluttamista.
Rinta-Loppi esittelee viime vuonna ilmestyneessä Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä -kirjassaan filosofiansa "hyvän taloudenpidon kierteestä". Se lähtee hänen mukaansa kokonaisvaltaisesta kysymyksestä, joka pitäisi esittää itselleen: Mitä elämälläni ylipäätään tavoittelen?
- Omaa elämää pitäisi yrittää peilata siihen, mitä yrittää tavoitella ja sen jälkeen pitäisi tutkia, mitä sen tavoitteluun tarvitaan. Tuotteet ja palvelut voivat toki olla välineitä tavoitteen saavuttamiseen; eivät kuitenkaan milloinkaan kestäviä itsetarkoituksia.
Rinta-Loppi ohjeistaakin kysymään itseltään ennen tuotteen hankintaa: Miksi tuote ylipäätään pitäisi saada ja mitä sen saamisella saavuttaa?
- Esimerkiksi merkkituotteiden hankinnalla haetaan toisten ihailua tai kuviteltua ihailua, eli nostetaan oman arvon tuntoa. Salakavalaa tällaisessa kuluttamisessa on se, että ihminen ei yleensä tunnusta edes itselleen kuluttamisensa motiivia, vaan järkeistää sen itselleen monilla muilla tavoin. Tuotteen toiminnot ovat tuolloin toissijaisia.
Kirjailija sanoo, että kulutushalut ovat imetty ympäröivästä arvomaailmasta, ja tuotteisiin keskittynyt onnen etsintä on häilyvää ja lyhytaikaista.
- Kukaan ei halua syntyessään esimerkiksi urheiluautoa.
- Tuotteisiin keskittyneestä onnen etsinnästä syntyy helposti negatiivinen kierre, koska kuluttamalla ostettu onni ei ole usein pysyvää. Kohta on saatava taas lisää ja uutta. Kaikki tämä tuntuu elämässämme ihan normaalilta, koska siihen on kasvanut. Kannattaa silti pysähtyä miettimään mistä tuollainen tunne kumpuaa.
Rinta-Loppi kuitenkin toppuuttelee ajattelemasta, että hän yrittäisi ohjeistaa ihmisiä ostamaan tilalle vain halvempia tuotteita.
- Sanonta köyhillä ei ole varaa ostaa halpaa pitää paikkansa. Laatutavara yleensä kestää paremmin ja vähentää kertakäyttötaloutta. Kysymys on siitä, että hankinnat kannattaa tehdä harkiten, sen mukaan, että tuote tuo pitkäaikaista ja laadukasta hyötyä. . Ja ennen kaikkea, että tuo tuote tai palvelu aidosti parantaa elämänlaatua.
Rinta-Loppi esimerkiksi suosii parranajossa kallista märkäajoveistä, jonka hankkiminen maksoi paljon, mutta joka on hänelle elinikäinen työkalu.
- Veitsi kestää loppuelämän. Jos ostaisin halpoja partateriä, ne tulisivat pidemmän päälle kalliimmaksi.
- Sama ajattelu pätee esimerkiksi vaatteisiin ja kenkiin.
Tyytyväisyys elämäänsä tulee Rinta-Lopin mukaan siitä, että saa tehdä asioita, joissa pystyy tuntemaan itsensä tärkeäksi, ihmiseksi, joka pystyy vaikuttamaan asioihin ja yhteisöön ympärillään.
- Kun elämässään löytää nämä arvot ja elää niiden mukaisesti, ei ole pakottavaa tarvetta hankkia jotain uutta tavaraa vain sen takia, että se on esimerkiksi uusi.
Rinta-Lopin filosofiassa järkevällä ja välttämättömiin asioihin kohdistuvalla kulutuksella voi saada taloutensa tasapainoon, mikä poistaa taloudellista stressiä ja tuo samalla vapauden tunnetta.
- Kun elämänsä muokkaa sellaiseksi, mitä sen haluaa olla, jäljelle jää vain olennainen – ilman tunnetta siitä, että on joutunut luopumaan jostain.
Tänään vietetään kansainvälistä säästäväisyyspäivää.