Tänään maanantaina 746 päivää istuneen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tie on ollut kaikkea muuta kuin sileä.
Kun vaalivoittaja Sipilä alkoi huhtikuussa 2015 eduskuntavaalien jälkeen muodostaa ensimmäistä hallitustaan, hän pyrki saamaan siihen neljä suurinta puoluetta. Sdp ei kuitenkaan lähtenyt mukaan, joten hallitus muodostui toukokuussa Sipilän johtamasta keskustasta, Timo Soinin perussuomalaisista ja Alexander Stubbin kokoomuksesta. Kolmikolla oli eduskunnassa 124 kansanedustajaa.
Jo alkumetreillä hallitus sai eteensä Kreikan kolmannen tukipaketin. Perussuomalaiset kääntyi tukipaketin kannalle heinäkuussa 2015.
–Mikäli olisimme suuressa valiokunnassa äänestäneet hallituksen linjasta poiketen, maassa olisi hallituskriisi, Soini kirjoitti blogissaan.
Edelliseen Stubbin hallitukseen verrattuna puolueiden määrä väheni, mutta se ei helpottanut jännitteitä. Se näkyi etenkin pitkään vireillä olleessa sosiaali- ja terveysuudistuksessa.
Valmistelu ajautui umpikujaan jo loppuvuodesta 2015. Keskusta ajoi 18 sote-alueen mallia ja kokoomus enintään 12 alueen mallia.
–Jos ei ratkaisua sitten huomiseen synny, sekin on mahdollista, että huomenna kävelen sitten presidentin luokse, Sipilä totesi 5. marraskuuta, kun takaraja oli umpeutumassa. Tällä hän viittasi mahdolliseen hallituksen eroilmoituksen jättämiseen.
Vähän myöhemmin hallitus päätti perustaa 18 itsehallintoaluetta, joista 15 järjestää itse alueensa sote-palvelut. Joulun 2016 alla hallitus sai sote-ratkaisun, jonka yhden kiistanaiheen, kokoomuksen ajaman valinnanvapauden ensimmäinen vaihe alkaisi vuonna 2019.
Hallitus halusi saada velkaantumisen kuriin ja parantaa työllisyyttä. 10 miljardin kestävyysvajeen kattamisessa säästöjen osuus oli 4 miljardia. Työllisyysaste nousisi 72 prosenttiin hallituskauden loppuun mennessä.
Tavoitteena oli alentaa työn yksikkökustannuksia eli teettää työtä aiempaa halvemmalla. Lopulta syksyllä 2015 se esitteli "pakottavan lainsäädäntönsä" eli pakkolait. Niihin sisältyi esimerkiksi vuorolisien ja lomien leikkauksia. Palkansaajien keskusjärjestöt järjestivät Helsingissä suuren mielenilmauksen.
Pakkolain vaihtoehtona oli kattava neuvottelutulos. Alkuvuodesta 2016 hallitus ilmoitti laittavansa pakkolait jäihin, ja keskusjärjestöt julkaisivat esityksensä kilpailukykysopimukseksi. Sipilä lupasi, että veronkevennykset olisivat sitä suuremmat, mitä kattavampi sopimus oli. Sopu syntyi lukuisten kierrosten jälkeen alkukesällä 2016. Suomalaisten työaika piteni.
Suuriin kysymyksiin hallitustaipaleella on kuulunut myös vuonna 2015 alkaen kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä. Hallitus julkaisi joulukuussa 2015 turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelmansa. Se muun muassa kiristi perheenyhdistämisten edellytyksiä.
Hallitus on joutunut peräytymään useissa ohjelmaansa sisältyneissä lakihankkeissa perustuslain takia. Joulukuussa 2016 oikeuskansleri Jaakko Jonkka sanoi STT:lle, että hallituksella on ollut suhteellisen paljon "tietynlaisia perusoikeusongelmia". Hän arvioi tämän johtuvan esimerkiksi runsaasta maahanmuutosta, taloudellisesta tilanteesta ja hallituksen vauhdikkaasta alkutaipaleesta.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) keskeytti tammikuussa liikenneverkkoyhtiön valmistelun, koska hanketta oli vastustettu voimakkaasti. Helmikuussa hallitus luopui vene- ja moottoripyöräveron valmistelusta.
Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin (ps.) raskas työkuorma johti toukokuussa salkun jakamiseen ja juristi Antti Häkkäsen nimittämiseen oikeusministeriksi.
Viime marraskuussa pääministeri Sipilän toiminta valtionyhtiö Terrafamen rahoituspäätöksen yhteydessä joutui suurennuslasin alle. Pääministerillä ilmeni olevan kytköksiä yritykseen, joka oli saanut tilauksen Terrafamelta. Tapauksen uutisointiin liittyen Sipilä lähetti Ylen toimittajalle lukuisia sähköpostiviestejä, ja keskustelu vaikuttamisyrityksistä käynnistyi.
Sipilä itse halusi selvityttää mahdollisen jääviytensä. Oikeusasiamiehen mukaan Sipilä ei ollut esteellinen osallistumaan Terrafamen rahoituspäätökseen hallituksessa.
Alkuvuodesta hienoinen talouskasvu viritti toiveikkuutta. Asiantuntijoiden mukaan huhtikuun lopun puoliväliriihessä vaikutti siltä, etteivät hallituksen toimet esimerkiksi kannustinloukkujen purkamiseksi riitä hallituksen työllisyystavoitteeseen.
Hallituksen loppumetreillä hallintorekisteri- ja alkoholilait hiersivät.
Perussuomalaiset pyörsi kantansa ja hyväksyi puoliväliriihessä pitkään kiistellyn ja arvostelemansa hallintorekisterilain. Vuosikausia vireillä ollut alkoholilain uudistus puolestaan tyssäsi toukokuun lopussa hallituspuolueiden eduskuntaryhmien eripuraan. Perussuomalaiset ei suostunut kompromissiesitykseen, joka olisi sisältänyt oikeuden äänestää ilman ryhmäkuria.
Juha Sipilän hallitus nimitettiin 29. toukokuuta 2015. Siinä oli alussa 14 ministeriä, mikä oli kolme vähemmän kuin edellisessä hallituksessa.
Kesällä 2016 kokoomuksen puheenjohtajan vaihtui, ja Alexander Stubb siirtyi rivikansanedustajaksi. Valtiovarainministerin paikan peri kokoomuksen uusi puheenjohtaja Petteri Orpo . Orpon tilalle sisäministeriksi tuli Paula Risikko (kok.) ja Lenita Toivakan (kok.) paikalle ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi Kai Mykkänen (kok.).
Puoliväliriihessä keväällä 2017 hallitus päätti keventää työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin (ps.) sekä ympäristö- ja maatalousministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) salkkuja. Maa- ja metsätalousministerinä aloitti Jari Leppä (kesk.) ja oikeusministerinä Antti Häkkänen (kok.). Kulttuuri-, urheilu- ja eurooppaministerinä aloitti Sampo Terho (ps.).