Herätysliikkeistä riippumattomana, mutta kristillisten perusarvojen pohjalta koen, että tulevaisuuden kirkko on turvapaikka muuttuvan maailman keskellä eikä sen jäsenmäärän laskua korjata kilpailemalla maailman tarjonnan kanssa. Tulevaisuuden kirkko toteuttaa sille uskottua perustehtävää – evankeliumin julistamista.
Kipeimpään kysymykseen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on saatava omantunnonvapauteen perustuva ratkaisu.
Kirkon sisällä vastakkainasettelun purkamiseksi on luovuttava heti aluksi eri leireihin jaottelusta. Ihan ensimmäisenä suvaitsevaisuuden nimissä meidän pitää luopua kaikenlaisista nimittelyistä esimerkiksi sellaisista termeistä kuin ”konservatiivit ja liberaalit”.
Meidän on rakennettava kirkkoa yhdessä ja opittava kunnioittamaan ja suvaitsemaan eri tavalla ajattelevia sekä kyettävä keskustelemaan eri näkemyksistä rakentavasti.
Jos kirkon sisällä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ei päästä sopimukseen niin, että eri vakaumuksille ei anneta tilaa, kirkko tulee ennen pitkää hajoamaan. Sekä kelteisesti että myönteisesti samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen suhtautuvia on niin paljon, että en näe minkäänlaisena mahdollisena ratkaisuna pakottaa pappeja luopumaan vakaumuksestaan kummassakaan tilanteessa.
Kirkon on oltava avoin kaikille, ei kaikelle. Kirkolla pitää olla keskusteluyhteys ympärillä olevaan yhteiskuntaan ja ihmisiin. Kirkon on oltava itse aktiivinen jalkautumalla maailmaan.