Jos kansanedustaja ja entinen ministeri olisi ollut fiksu tai selvinpäin hän olisi viestittänyt Facebookissa internet-sensaatio Saaran sanoin: "I think you are cool, I like you a lot, maybe we should hang out or something?"
Mutta kun kansanedustaja ja entinen ministeri ehdottaa suoraan seksiä härskein ilmauksin, se näyttää seksuaaliselta häirinnältä. Seksuaalinen häirintä ei koskaan ole seksiskandaali, vaikka media tuota rajaa laskelmoiden koettaakin hämärtää.
Tästä tapauksesta emme tosin tiedä tarpeeksi. Ehkä se ei ollut häirintää, mutta harmitonta se ei ollut.
Psykologi Tony Dunderfelt kiteytti ilmiön Ylen haastattelussa "Vallassa olevat miehet saivat vuosisatojen ajan bonuksena naisten palveluksia. Nykyajan naiselle tämä ei enää käy. Joillekin miehille se tulee edelleen yllätyksenä."
Aikuisviihteelläkin elantonsa ennen ansainnut Rakel Liekki ei taas pitänyt tapausta kummoisenakaan ja kertoi bloggauksessaan tehneensä Facebookissa paljon härskimpiäkin ehdotuksia. Liekki on toimittaja ja Kankaanniemi on kansanedustaja, joka ennen tapausta oli jopa ministerispekulaatioissa. Vertailu ei ehkä ole hedelmällinen.
Kankaanniemen sitominen häpeäpaaluun ei poista seksuaalista häirintää ja yhä tulee olemaan miehiä ja ehkä jokunen nainenkin, jotka tulevat käyttämään valtaansa seksuaalisten palvelusten vaatimiseen.
Ehkäpä on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat tällaisten palvelusten antamiseen valmiita. Mutta totta kai tämän pitää olla oman vapaan tahdon sanelemaa, eikä valtarakenteiden.
Keskustelua siis tarvitaan ja siksi on hyvä, että nämä tapaukset tulevat julkisuuteen. Voimme olla varmoja, että jokaista julkisuuteen tullutta tapausta kohti on kymmeniä, joissa ei ole Facebook- tai tekstiviestitodisteita vaan sana vastaan sana. Ehkä nekin vähenevät kun häirityt tulevat julkisuuteen..
Ihmisen ikävä toisen luo ei tietysti koskaan meidän kaikkien onneksi tule poistumaan. Tilannetaju tulee ihmisillä pettämään tulevaisuudessakin. Erehdykset ovat erottamaton osa ihmisyyttämme.
Ihmisen ja jopa kansanedustajan pitää kuitenkin osata käyttäytyä. Yhteisön taas tulee käydä keskustelua siitä, mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä on sopivaa.
Eikä kankaanniemigaten julkisessakaan tuomitsemisessa ole kysymys kukkahattutäteilystä eikä ihmisen perusluonnon kieltämisestä. Tämä ei ole "sääntö-Suomen" isku perusvapauksia kohtaan.
Nykyisessä keskusteluilmapiirissä hyperindividualistinen trendi, joka korostaa vastuuta vain itsestään
Monikin meistä pystyy pistämään kähmijöille ja ehdottelijoille luun kurkkuun. Kaikki eivät pysty. Lisäksi on muistettava, että se mikä on jollekin hurttia huumoria, voi olla toiselle ahdistavaa ja päällekäyvää. Varsinkin jos ehdottelija on valta-asemassa. Omat ominaisuutemme eivät riitä koko yhteisön ohjenuoriksi.
Siispä meidän on toimittava yhteisönä. Asioista on keskusteltava ja rajat on tehtävä julkisesti selviksi. Vaikkapa Facebook voi olla siihen hyvä kaveri.
Eräs entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja taisi käyttää tätä kaveria vähän väärin.