Haalari on opis­ke­li­jan päi­vä­kir­ja, jota ei saa missään ti­lan­tees­sa pestä: ”Näkyy se eletty opis­ke­li­jae­lä­mä”

From Rollo with love Missä on meidän opintopisteet? Onkohan tämä sitä vaapukkamehua? Poronkusema 2016 – childhood memories

Opiskelijahaalarit kertovat kantajastaan paljon. Väri paljastaa opiskelualan, merkkien määrä kielii takana olevista opiskeluvuosista ja merkkien sanoma kantajansa huumorintajusta ja arvoista. Vaikka eivät nämäkään absoluuttisia totuuksia ole: tiettyjen alojen värit vaihtelevat kaupungeittain eikä kaikkia kiinnosta kerätä haalareihinsa merkkejä.

Saati ommella niitä.

Mutta palataanpa siihen myöhemmin. Ensin on selvitettävä väreihin liittyvä kuvio.

Esimerkiksi Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä opiskelevalla keltaiset haalarit kertovat hänen opiskelevan liiketaloutta, kun taas Kemissä samaa väriä kantavat tekniikan opiskelijat. Siinä missä Rovaniemellä tekniikan opiskelijat tunnistaa violeteista haalareista, Kemissa sama väri edustaa sosionomiopiskelijoita.

Selkeää, eikö?

Yksi on kuitenkin yhteistä: haalareita ei juuri koskaan napiteta ylös asti.

”Ainakin Rovaniemellä haalarit sidotaan lähes aina lanteille. Siinä tärkeintä on, että selkäpuolen logo jää solmittaessa näkyviin. Logo nimittäin kertoo yleensä joko ainejärjestön tai koulun, eli sen, ketä edustetaan”, Lapin yliopistossa johtajuutta opiskeleva Matias Kassala kertoo.

Persoonaansa voi ilmentää myös erilaisilla kangasmerkeillä ja pinsseillä. Aikaisemmin haalarit täyttyivät pinsseistä, mutta nykyään merkit ovat yleistyneet. Niitä saa muun muassa opiskelijatapahtumista.

”Merkki kertoo, mitä kantaja haluaa viestittää. Ne toimivat myös niin sanottuna päiväkirjana, joiden kautta on myöhemmin hauska kerrata tapahtunutta”, Kassala sanoo.

Kaikkea ei tosin tarvitse sanoa merkein. Moni opiskelija kantaa mukanaan tussia, jolla voi raapustaa viestejä kanssaoppijoiden lahkeisiin.

Monivärisyyttä. Haalareita näkee myös monivärisinä. Lahkeen alaosan vaihtaminen viestii parisuhteesta, koko lahkeen vaihtaminen puolestaan opiskelualan tai koulun vaihdosta. Pakkaa sekoittaakseen joissain kaupungeissa tietyillä aloilla on valmiiksi moniväriset haalarit.

Kuva: Anna-Reetta Kytölahti

Ensimmäisen vuoden opiskelijan eli fuksin tunnistaa paljaista haalareista.

”Se on hieno tunne, kun saa ensimmäiset merkkinsä ja pääsee ähertämään niitä paikoilleen.”

Jokainen merkki on tärkeä, ja varsinkin alussa niiden paikkaa mietitään harkiten. Kynnys vaihtaa merkkien paikkoja on Kassalan mukaan suuri.

Haalareihin liitettäviä käytänteitä riittää, ja jotkut ovat ehdottomampia kuin toiset. Kangasmerkit pitäisi ommella itse. Siitä moni tosin luistaa. Kassalakin tunnustaa kuuluvansa niiden laiskojen joukkoon, jotka käyttävät kiinnittämiseen kangasliimaa. Jotkut ompeluttavat merkit muilla.

Yksi on ehdoton: haalareita ei saa koskaan, missään tilanteessa, pestä.

”Kai siihen liittyy tietty koskemattomuuden ajattelu. Näkyy se eletty opiskelijaelämä”, Kassala selventää.

Moni säilyttääkin haalarit tärkeänä muistona opiskeluajoista.

Kassala pitää haalareita tärkeänä yhteisöön kuulumisen merkkinä.

”Moni, joka ei muuten ole aktiivisesti mukana, haluaa ainakin haalarit.”