Kun kuntoliikunta ja ruokavaliomuutokset eivät tuo toivottuja tuloksia, syyllistä saatetaan hakea epäedullisista geneettisistä tekijöistä. Mutkia suoriksi oikova terveysjournalismikaan ei tee liikunnalle ja perintötekijöille oikeutta julistaessaan esimerkiksi osan väestöstä geeniarpajaisten luusereiksi, joita liikunta ei lainkaan hyödytä.
– Aivan väärä viesti, en pidä tällaisesta ajattelutavasta ollenkaan, sanoo lääketieteellisen fysiologian professori Timo Lakka Itä-Suomen yliopistosta.
Lakan mukaan geneettiset tekijät kyllä lisäävät tai vähentävät liikunnan tehokkuutta toivottujen terveysvaikutusten saavuttamisessa. Monet tutkimuslöydökset saattavat kuitenkin liittyä yksittäiseen geenivarianttiin eli -muunnokseen, kun esimerkiksi ylipainon, tyypin 2 diabeteksen ja verenkiertoelinsairauksien riskiä voivat suurentaa tai pienentää kymmenet tai jopa sadat geenimuunnokset.
– Olisi tärkeämpää miettiä kokonaisgeneettisen altistuksen kuin yksittäisen geenimuunnoksen muovaavaa vaikutusta.
Lisäksi perimä saattaa vaikuttaa myös spontaaniin aktiivisuuteen, motoriikkaan ja lihasten kipeytymiseen, joilla taas on merkitystä siihen, miten paljon ihminen nauttii liikunnasta. Jos liikkumista ei koe mukavaksi, sitä todennäköisesti harrastaa vähemmän ja hyödyt ovat pienemmät.
Liikunta ei ole täsmälääke
Lakan mukaan on syytä korostaa, että liikunta vaikuttaa kaikilla ihmisillä edullisesti johonkin terveyden osatekijään. Siinä missä joku hyötyy liikunnasta laskevan verenpaineen kautta, toisella verenpaine pysyy ennallaan, mutta diabeteksen riski pienenee.
Liikuntaa ei pidä kuitenkaan ajatella täsmälääkkeenä kaikkiin sairauksiin. Jos sitä käytetään hoitokeinona esimerkiksi korkean kolesterolin alentamiseksi, on tärkeää seurata, tepsiikö hoito todella, huomauttaa liikuntalääketieteen professori Urho Kujala Jyväskylän yliopistosta. Koska geneettiset tekijät vaikuttuvat hoitomuotojen tehoon eri yksilöillä, avuksi pitää ottaa muita hoitokeinoja, jos liikunta ei tuo toivottua tulosta.
– Lääkeaineiden tehoahan tutkitaan myös niin, että selvitetään altistavatko jotkut geneettiset tekijät tietyille sivuvaikutuksille. Samalla tavalla voidaan tutkia, että voisiko tietty yksilö hyötyä geneettisen taustansa takia tietystä liikuntamuodosta tai ravitsemusmuutoksesta enemmän kuin toinen, Lakka sanoo.
Ei vielä perimään perustuvia suosituksia
Entä johtaako lisääntyvä tietous geenien vaikutuksista terveyteen kohta siihen, että liikuntasuosituksissa siirrytään massaohjeistuksista perimän mukaan räätälöityihin vinkkeihin?
Kujalan mukaan on tärkeää, että yksilölliset ominaisuudet otetaan huomioon liikuntaohjeistuksissa. Nykytieto perimästä on kuitenkin vielä niin rajallista, että liikunnan ohjelmoinnissa geenitestejä hyödyllisempiä apuvälineitä ovat esimerkiksi kehonkoostumusmittaus, kuntotesti tai muiden riskitekijöiden mittaus. Tämä koskee hänen mukaansa yhtä lailla sairauksien ehkäisyä.
Perimään perustuvat suositukset voivat yleistyä tulevaisuudessa, arvioi Lakka. Hänen mukaansa väestötasolla terveyttä voidaan tällä hetkellä edistää tehokkaammin esimerkiksi elämäntapamuutoksiin kannustavien sovellusten avulla.
– Niissä ei ole kyse geneettisen informaation hyödyntämisestä, vaan käytön alussa laaditun henkilökohtaisen riskiprofiilin kautta pyritään muuttamaan elämäntapoja pienin askelin.