Tyynenmeren sinisen pinnan alla ainoa ääni, jonka kuulen, on oma hengitykseni. Ja ainoa asia, jonka näen, on sinisyyden keskellä hitaasti etenevä, yli metrin mittainen kilpikonna.

Tämä on jokaisen snorklaajan haave: päästä uimaan merikilpikonnan kanssa. Melkein missä päin maailmaa tahansa toiveen toteutuminen vaatii kuitenkin rutkasti onnea. Galapagossaarilla on toisin. Päiväntasaajalla, tuhat kilometriä Ecuadorin rannikolta sijaitsevan saariryhmän rannikoilla on monia paikkoja, joissa konnan kohtaa varmasti.