"En ole luonteva videohakemuksen tekijä."
"En jaksa twiittailla."
"En tunne vaikutusvaltaisia ihmisiä."
Monet ajattelevat työnhaun uusista tuulista näin. Tuntuu turhauttavalta.
–Pitää silti olla rohkea. Joskus kysyn koulutettavilta, että tunnetko sinä jo kaikki potentiaaliset asiakkaasi tai työnantajasi. Harva vastaa tähän, että kyllä, kannustaa työnhaun kouluttaja ja LinkedInissä verkostoitunein suomalainen Tom Laine .
Laineen mukaan työvoimatoimistojen haastatteluiden kautta on työllistynyt noin neljä prosenttia työpaikan saaneista. Täsmälleen saman verran, kuin Facebookissa omasta työhalukkuudestaan huutelevat työnhakijat.
80 prosenttia rekrytoijista ilmoitti vuonna 2015 käyttävänsä somea rekrytointikanavana. Sittemmin luku on vain kasvanut. Yritykset haluavat kohdentaa itse hakemuksiaan tietyille täsmäosaajille.
Laine kertoo esimerkin. Pienessä helsinkiläisessä pelifirmassa aukesi työpaikka, ja se laitettiin avoimeen hakuun. Firmalle tuli 4 000 työhakemusta hakuajan loppuun mennessä.
–Eihän sellaista määrää hakemuksia kykene mikään työnantaja käsittelemään. Lisäksi pelikoodarin paikkoja hakivat myös kokit ja arkkitehditkin.
Tom Laineen mukaan nykyään alkaa olla yhä todempaa se, että jos ei näy sosiaalisessa mediassa, ei oikeastaan ole edes olemassa.
–Kaikki rekrytointi ei varmasti koskaan mene someen. Esimerkiksi lähikaupan kassaneitiä ei välttämättä tarvitse hakea somessa, ilmoitus kaupan ikkunalla riittää. Mutta jos työskentelee asiantuntija-alalla ja väittää olevansa vaikkapa markkinoinnin tai politiikan tuntija, niin onko väittämä uskottava, jos ei ole missään asiantuntijakanavissa läsnä?
Ei tarvitse olla supersomettaja menestyäkseen. Laineen mielestä riittää, että aloittaa pienestä ja kokeilee, koska kaikesta pääsee aina pois. Tilit voi sulkea ja videot poistaa. Pelkkä profiilin perustaminen esimerkiksi LinkedIniin ei vielä sido mihinkään.
Verkostoitua voi aluksi tuttujen, sukulaisten, työkavereiden ja harrastuskavereiden kanssa.
–Tärkeintä sometyönhaussa on tunnistaa oma osaamisensa. Missä minä olen hyvä ja mitä minä osaan. Se on laitettava esille. Suomalaiset ovat tässä liian ujoja. Jos et tiedä mitä osaat ja minne haluat, niin ei sitä tiedä silloin kukaan. Jokapaikanhöylä, joka väittää olevansa hyvä 25 eri asiassa ei ole kovin uskottava.
Kolme tärppiä ja kolme mokaa
Kyllä:
Perusta profiili LinkedIniin. Siellä pyörii noin miljoona suomalaista. Sen lisäksi suuri osa ihmisistä on Facebookissa. Siellä on hyviä työnhakuun liittyviä ryhmiä. Kokeile myös Twitteriä. Tunnisteilla voi etsiä erilaisia työpaikkasivustoja ja osallistua keskusteluun.
Mieti mitä osaat. Eniten työnantajia kiinnostaa konkreettinen osaaminen ja työkokemus, ei se, kuinka iloinen tiimityöntekijä olet.
Pohdi, olisiko osaamisesi ja persoonasi kiteytettävissä työnhakua varten esimerkiksi kuvallisen portfolion muotoon, tekstiksi, ääneksi tai videoksi. Kokeileminen on monesti arvokkaampaa kuin täydellinen lopputulos.
Ei:
Älä unohda nimeä hakemuksesta. Näin käy toisinaan.
Älä postaa outouksia. Päihteiden liikakäyttö, väkivaltaisuus tai ääripoliittiset mielipiteet saattavat tulla vastaan, jos työnantaja googlaa sinut. Mieti, onko verkko oikea paikka tällaisille avautumisille.
Älä pelkää tuntemattomia. Hyväksy työnhakuverkostoihisi muitakin kuin vain parhaita ystäviäsi. Kaikkien kanssa ei tarvitse jakaa henkilökohtaisia juttuja.