Ymmärrän uskonnon kannan elämän pyhyydestä, samoin meidän ateistien kannan kuoleman lopullisuudesta. Sitä en ymmärrä, että molempien kanta kävelee ihmisen oman elämän päätösvallan yli.

Hyvä esimerkki tästä on ateistien jyrkkyys siitä, etteivät omat lapset saa laulaa koulun juhlassa Enkeli taivaan-laulua tai Suvivirttä – kauniita lauluja molemmat. Tai se, että uskonto kieltää kaikilta ihmisiltä oikeuden kuolla sen elämän pyhyyden varjolla, ettei ihminen pääse paratiisiin.