Komission tuore esitys maankäytön muutosten ja metsien kasvun vaikutuksista maakohtaisiin hiilidioksidipäästöihin (CO2) kertoo paljon siitä, miksi unionin päätöksiä on joskus vaikeaa ymmärtää. Kioto I:n linjaukset lähtivät jo tulkitsemaan metsien nielukysymystä eli metsien ja sen kasvun kykyä niellä CO2-päästöjä irti niiden luonnontieteellisestä ja biologisesta kyvystä. Durbanin kokouksessa 2011 asia meni vielä enemmän vikaan.