Pitkään jatkuneesta ulkomaisesta tuesta huolimatta Ukrainan ja Romanian välissä sijaitseva pieni Moldova on yhä vain Euroopan köyhin maa. Demokraattiset uudistukset eivät ole edenneet ja korruptio rehottaa.
Helsingissä vieraillut ulkoministeri Andrei Galbur myöntää auliisti, ettei uudistusten toteutumatta jäämisestä pidä syyttää EU:ta vaan eurooppalaisen integraation maineen tahrineita moldovalaisia poliitikkoja. Hän ilmiselvästi tarkoittaa joitain muita kuin nykyistä reilun vuoden ikäistä hallitusta, joka on Galburin mukaan jo onnistunut vapauttamaan jäädytettyjä tukisummia.
- Tiedämme, mitä pitää tehdä, ja EU tarkkailee meitä, ulkoministeri Timo Soinin (ps.) tavannut Galbur vakuutti.
EU:ssa hätkähdettiin marraskuussa presidentiksi valitun Igor Dodonin ilmoitusta, jonka mukaan hän haluaa perua yhteistyösopimuksen EU:n kanssa ja pyrkiä läheisempiin taloussuhteisiin Venäjän kanssa. Eurooppa-myönteisenä esiintyvän hallituksen tukemiselle löytyy siis perusteita ennen ensi vuoden parlamenttivaaleja.
Galburin mukaan on kuitenkin väärin ajatella kaikesta joko EU:n tai Venäjän pussiin pelaamisena.
- Emme tee uudistuksia Brysselin puolesta tai Moskovaa vastaan, hän vakuutti.
Kaiken takana on oligarkki
Tutkijan näkökulmasta Moldovan poliittinen tilanne on paljon muuta kuin pelkkää EU- ja Venäjä-mielisten leirien kilpailua. Vaikka kahtiajako yhteiskunnassa on todellinen, poliittisen eliitin tasolla vastakkainasettelu on paljolti näennäistä, sanoo tutkija Ryhor Nizhnikau Ulkopoliittisesta instituutista.
Hänen mukaan todellista valtaa maassa käyttää suurliikemies ja poliitikko Vladimir Plahotniuc , joka käytännössä kontrolloi kaikkia poliittisia instituutioita.
- Venäjä-mielinen presidentti Dodon voi sanoa haluavansa hylätä assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa, mutta hänelle ei ole sen tekemiseen valtaa eikä keinoja, Nizhnikau sanoo.
Monet arvioivat, että Plahotniuc ja Dodon itse asiassa toimivat tiiviissä yhteisymmärryksessä ja erimielisyydet ovat pelkkää poliittista teatteria.
Puheet lähentymisestä Venäjään hyödyttävät Plahotniucia ja häntä lähellä olevaa Moldovan hallitusta, joilla on näin hyvä peruste pyytää lisää tukea Euroopan unionilta. Tutkija Nizhnikaun mukaan EU näyttääkin jatkavan Moldovan hallituksen tukemista, koska nykyiselle linjalle ei oikeastaan ole vaihtoehtoja.
Venäjä tarkkailee Moldovaa, mutta Nizhnikaun mukaan nykyinen tilanne sopii sille hyvin. Moskovassa nähdään, että todellista vallanpitäjää Plahotniucia kiinnostavat vain valta ja taloudelliset edut, eikä hän oikeasti ole Eurooppa-myönteinen. Jos hän pysyy vallankahvassa, Moldovan ei tarvitse pelätä lähentyvän merkittävästi Eurooppaa, Nizhnikau kuvaa Venäjän ajattelua.