On käynyt todella selväksi, että suomalainen maataloustuotanto on vakavissa vaikeuksissa. Tuottajahinnat ovat olleet pitkään laskussa, kustannukset sen sijaan ovat pääosin olleet jatkuvassa nousussa. Akuutteina asioina ovat tuottajien päälle langenneet EU:n ja Venäjän välisen pakotekiristelyn seuraukset. Lisänä ovat vielä Maatalousviraston temppuilevien tietokoneohjelmien aiheuttavat tukimaksatuksien tolkuttoman pitkät viivästymiset.
Kansalaiset ovat maanviljelijöiden ahdingon ymmärtäneet, kuten keväinen viljelijöiden traktorimarssi Senaatintorille osoitti.
Poliitikot ovat sanallisen tukensa ilmaisseet, mutta konkretiaa tukitoimilta tarvitaan kipeästi ja nopeasti.
Eduskunta pui viime viikolla opposition maatalouspolitiikasta tekemää välikysymystä. Keskustelu evakkotiloissa soljui nykyiseen tyyliin: kuka ilkeämmin kenestäkin sivaltaa. Se siitä keskustelusta.
Vakavan viestin välitti maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.). Jos Tiilikaisen esittelemä malli saadaan kunnolla käytännöksi, on se omiaan vahvistamaan suomalaisen maatalouden perustaa tukevalla ja pitkäkestoisella tavalla.
Valtion elintarvikehankintoihin on tulossa kriteerit, jotka ovat samat kuin suomalaisilta tuottajilta vaaditaan.
Valtion kriteerit passaavat hyvin myös kunnille ja muulle julkiselle sektorille. Miksei myös yrityksille ja kansalaisille.
Ostettakoon siis sellaisia tuotteita, jollaisia vaadimme viljelijöidemme tuottavan.
Kierrettäköön siis kaukaa sellaiset kaupanhyllyt, joissa myydään kanaa, joilta on nokka katkaistu.
Tai sikaa, jotka ovat eläneet ilman saparoa. Tai leipää, jonka jyvät on puitu glyfosaattiruiskutuksesta välittämättä. Salmonellaa ei pidä suvaita siksi, että se muualla - Euroopassakin - on niin yleinen.
Huomionarvoinen yritys kotimaisen tuotannon suosimiseksi on tehty Kangasalla.
Valtuusto päätti, että kunnan keittiöissä pitää suosia kotimaisia raaka-aineita, jotka on tuotettu Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. (MT 15.6).
Kangasalan aloitteen tekijän mukaan tavoite on, että ainoastaan eettisesti tuotettu turvallinen suomalainen ja ruotsalainen ruoka olisivat kunnan hankintalistalla.
Valtuuston päätöksen sitovuudesta ollaan Kangasalla eri mieltä.
Erimielisyyshän on suomalaisessa kuntapolitiikassa varsin yleistä.
Joka tapauksessa suomalaisten tuotteiden osuus Kangasalan hankinnoista on 80 prosenttia.
Banaani on tuontituote.
Kotimaiseen lähituotteeseen käytetty raha jää kiertämään oman alueen talouteen.
Sieltä se hyöty tulee, kaikille.