Est­ra­dil­la: "E­si­kois­kir­jan hyvä vas­taan­ot­to yl­lät­ti" – ke­mi­läis­läh­töi­nen Marko Kan­to­maa käy kult­tuu­ri­rien­nois­saan myös en­ti­ses­sä ko­ti­kau­pun­gis­saan

Tavallisesti päiväni alkaa... lehden lukemisella. Lukeminen valmistaa mielen kirjoittamiseen, olipa

se sitten tieteellistä tai kaunokirjallista.

Työpaikalla olen... usein yksin. Työskentelen pääasiassa kotona. Työpisteeni on välillä

olohuoneen sohvalla, toisinaan keittiön pöydän ääressä.

Se kyllä harmittaa... ettei käytössäni ole erillistä työhuonetta, jonne voisi jättää tavarat levälleen.

Ärsyynnyn... välinpitämättömyydestä liikenteessä, erityisesti auton pysäköinnistä jalkakäytävälle

tai suojatien eteen. Kiinnitän siihen edelleen huomiota, vaikka en ole omistanut autoa

kymmeneen vuoteen.

Joskus kaipaan... erämaahan, sellaiseen metsään, jossa tuntee voivansa eksyä. Silloin tietää

olevansa luonnossa.

Ystäväni... sietävät käsittämättömän hyvin laiskaa ja vaihtelevaa yhteydenpitoani.

Täällä päin... ihmiset kävelevät usein nenä kiinni mobiililaitteessaan ja valtaavat huomaamattaan

koko jalkakäytävän.

Nykyään pyrin kuluttamaan kulttuuria... myös entisessä kotikaupungissani Kemissä aina kun

mahdollista.

Lapsuudessani... kestävyyslajit, kuten suunnistus, hiihto ja kestävyysjuoksu olivat suosittuja

urheilulajeja, ja imaisivat minutkin mukaansa.

Suunnittelen... työni huolella, usein vapaa-ajankin, mikä voi joskus myös kahlita.

Yllätyin... esikoisromaanini saamasta positiivisesta huomiosta. Olin sitä tietysti toivonut, mutta

varautunut myös muuhun.

Päädyin... Helsinkiin työni kautta. Työpaikka ja -tehtävät ovat tosin vaihtuneet jo useaan kertaan.

Vahvuuteni... kirjoittajana on tekstin muokkaamisessa. Se voi toki koitua myös heikkoudeksi;

voisin hioa tekstiä loputtomiin.

Eniten kaipaan kulttuurissa... näkemyksellisyyttä, hitaaseen ajatteluun perustuvaa

omaleimaisuutta.

Hienointa kulttuurissa.. . – omalla kohdallani erityisesti kirjallisuudessa – on mahdollisuus pohtia

asioita, joita ei tieteen keinoin tavoita.