Est­ra­dil­la: Antti Viitala ei pidä itseään tai­tei­li­ja­na, vaan lau­lu­jen te­ki­jä­nä ja kult­tuu­ri-työ­läi­se­nä

Tavallisesti päiväni alkaa... verkalleen. Juon kahvia, katselen lintuja jotka käyvät ruokailemassa pienessä miniatyyrimökissä jonka löysin niille varastosta, sitten lähden koiran kanssa lenkille.

Ärsyynnyn.. jos en löydä yle areenasta mielenkiintoista kuunneltavaa lenkin ajaksi, mutta samalla hetkellä muistutan itseäni siitä ettei pienistä asioista kannata ärsyyntyä. Stressi on vakava tauti jota vältettävä kaikin keinoin.

Ajattelen kulttuuria.., kun kävelen ja kuuntelen radiota. Monesti huomaan että en ole varsinaisesti kuunnellut mitä kuulokkeista tulee, vaan päädyn pyörittelemään ideoita romaania varten jota tuskin tulen koskaan kirjoittamaan tai sitten sommittelen laulun rakenteita ja tekstejä tms.

Taiteilijana.. en itseäni pidä, ennemmin laulujen tekijänä ja kulttuurityöläisenä. Taiteilija on mielestäni hieman liian ylevä ilmaisu kohdallani, mutta esimerkiksi J.M.W. Turnerin kohdalla ei.

Joskus... kaipaan mennyttä aikaa, tunnen nostalgista vetovoimaa vaikkapa juuri Turnerin aikakauteen 1800- luvulle, mutta sitten muistan että esim. miehen eliniänennuste oli tuolloin varmaan siinä 45 vuotta eikä antibiootteja ollut vielä kehitetty.

Ilahduin... kun Juha Hurme voitti kirjallisuuden Finlandia- palkinnon. Olen fanittanut miestä pitkään ja oikeastaan haluankin käyttää palstatilaa tässä välissä vain suositellakseni tutustumista Hurmeen tuotantoon.

Kirjoittajana... tahdon kehittyä itsekin tulevaisuudessa. Laulutekstien ja runojen kirjoittamisesta minulla on kokemusta jo yli 20 vuoden ajalta ja huomaan että se minulta sujuu, mutta pidemmän tekstin synnyttäminen on toistaiseksi vielä kovin tuskaista.

Vahvuuteni... on mielikuvitus ja intuitioni seuraaminen mitä kirjoittamiseen ja musiikin tekemiseen tulee.

Heikkouteni... on se että en osaa pitää itsestäni tarpeeksi meteliä julkisesti (sanoo mies joka kertoo itsestään Lounais-Lapin sivulla). Tarkoitan että nykyään on oltava itse itsensä manageri. Vaatimattomuuden aika on ohi.

Olen onnellinen... koska yhtyeeni The Blood Sausage Boys julkaisi juuri uuden levyn nimeltään The Escape Shirt. Se on saanut melko hyvän vastaanoton ja olemme siihen itse erittäin tyytyväisiä, jotain olennaista saimme välitettyä.

Matkustan kulttuurin vuoksi... seuraavaksi yhtyeeni kanssa Kemiin keikalle Chill Out ravintolaan 15.12. jolloin voit itse käydä tarkastamassa meiningin. Mukana on myös umpimainio The Bullet Biters.

The Blood Sausages Boys julkaisi levyn The Escape Shirt.

Arvostan... Meri-Lapin helmen, eli Kemin olemassaoloa. Moni pienempi kaupunki kuihtuu nykyään olemattomiin mutta synnynkaupunkini pitää itsensä maailmankartalla lumilinnoineen, matkailuinnovaatioineen ja vaikkapa aina kuohuttavalla kunnallispolitiikallaan.

Muistan, kun kerran... ehkä 13 vuotiaana haaveilin joskus vielä soittavani rokenrollia Meripuiston laululavalla. Pari vuotta myöhemmin haaveeni kävi toteen, kun saimme Kemin kulttuuritoimelta hieman rahaa järjestää rock- konsertti kyseiselle lavalle.

Rahoitus järjestyi kun marssimme silloisen Kaupunginjohtajan huoneeseen ja sanoimme, ”että kun nuorille ei oikein tunnuta järjestettävän mitään rokkihommia, niin saisimmeko me itse järjestää?” ”Totta kai” sanoi kaupunginjohtaja Leino. Olimme tyrmistyneitä!

Illalla nukkumaan mennessä... yleensä jatkan erilaisten aiheiden ja ideoiden pyörittelyä päässäni ja sen klassikkoromaanin jonka toteutuminen on vielä varsin huteralla pohjalla. Hienointa kulttuurissa ja elämässä kuitenkin on, että eihän sitä koskaan tiedä...