Tornion vammaisneuvoston puheenjohtaja Raimo Toratti etenee omin voimin pyörätuolillaan Torniossa sijaitsevan Grant Hotell Mustaparran käytävillä.
– Tällainen matto on paras pyörätuolilla kulkeville. Se pysyy paikallaan eikä ole liian paksu. Lisäksi käytävä on leveä, Raimo Toratti kehuu.
Nämä ovat vain pari pientä asiaa, joiden ansiosta Grant Hotell Mustaparta sai tänä vuonna Tornion vammaisneuvoston myöntämän Esteettömyyden edistämisen kunniakirjan. Kunniakirja myönnetään torniolaiselle yrittäjälle, joka ottaa työssään myönteisesti huomioon vammaiset henkilöt.
Kun hotelliyrittäjä Reijo Angeria osti vanhan koulurakennuksen Tornion kaupungilta ja alkoi muuttaa sitä hotelliksi, niin esteettömyys oli hänelle itsestään selvä asia.
– Esteettömyys oli alusta alkaen mukana suunnittelupöydällä. Suojeltavassa rakennuksessa oli hieman haasteita oikeiden ratkaisujen tekemisessä, mutta teimme kaikki, mitä esteettömyyden eteen voi tehdä, Angeria sekä hotelli- ja ravintolatoimenjohtaja Johanna Kemppainen sanovat.
Hinnassa ei isoa eroa
Angeria tapasi Raimo Toratin jo vuosia sitten Oulun Scandicissa Invalidiliiton tapahtumassa.
– Siellä Raimo sanoi, että ei rakennuksen peruskorjaaminen tai rakentaminen tule paljon kalliimmaksi, vaikka siitä tulee esteetön. Kustannuksissa ei ole eroa, onko oviaukko metrin vai 90 senttimetriä. Eikä esteettömään liikkumiseen tarvitse ostaa oviin kynnyksiä, Angeria naurahtaa.
Esteettömyys otettiin hotellissa huomioon wc-tiloissakin. Ne ovat vähintään 4,5 neliön kokoisia, joten esimerkiksi pyörätuolilla pääsee niissä hyvin liikkumaan.
– Raimo toimi meillä neuvonastajana ja testaajana. Hän antoi esimerkiksi meille idean, miten pyörätuolissa istuvan on helppo sulkea ovi sisäpuolelta, Johanna Kemppainen sanoo.
Isoin kustannus esteettömyyden vaalimisessa oli hissin rakentaminen. Nyt sillä pystyy tarvittaessa nousemaan vain puoli kerrosta kerrallaan ja hississä mahtuu kääntymään pyörätuolilla.
– Täältä voi käydä katsomassa mallia, miten peruskorjatusta rakennuksesta saa esteettömän hotellin. Matkailun kannaltakin esteettömyys on hyvä asia, sillä esimerkiksi eri invaryhmille on tärkeää, että he pääsevät majoittumaan samaan paikkaan, Raimo Toratti sanoi ojentaessaan kunniakirjan Reijo Angerialle ja Johanna Kemppaiselle.
Vammaisneuvoston luovuttama kunniakirja pääsee kunniapaikalle hotellin vastaanottoon. Tai ainakin kopio kunniakirjasta.
– Tämä on meille yksi markkinointivaltti, mitä jaamme ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja internetissä, Reijo Angeria sanoo.
Grand Hotel Mustaparta
Nykyisen hotellirakennuksen vanhin osa valmistui todennäköisesti 1914.
Se toimi alussa venäläisten kasarmina.
Kasarmista tehtiin 2018 venäläisille sotilaille vankila.
Myös Tornion suojeluskunta toimi rakennuksessa.
1921-1922 kasarmi kunnostettiin koulurakennukseksi.
Toisen maailmansodan jälkeen rakennus palasi yhteislyseon käyttöön.
Uusi laajennus valmistui vuonna 1958.
Rakennus toimi 2015 turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksena.
Tornion kaupungilta ostetun koulun kokonaispinta-ala on noin 8 000 neliötä.
Suunnittelussa ja sisustuksessa on ollut mukana Marita Taavitsainen.
Hotelli avattiin 2019.
Esteetön liikkuminen on Raimo Toratin mielestä helpottunut muun muassa lakimuutosten vuoksi. Kun Suomi ratifioi YK:n vammaissopimuksen, se estää syrjintää ja ottaa huomioon vammaiset ja heidän järjestöt, kun vammaisia koskevia lakiuudistuksia ollaan tekemässä.
Toratti kohtaa parannuksista huolimatta esteitä arkielämässään.
– Esimerkiksi Torniossa kaikki jalkakäytävät eivät ole vapaina pyörätuolilla kulkemiseen. Kun tuolilla pitää siirtyä ajotielle, niin sieltä ei pääse takaisin ilman ulkopuolista apua. Onneksi jalkakäytävät ovat suurimmaksi osaksi luiskattu.
Toratti kiittelee kaupunkia invapaikoista, mutta osassa niissä on ongelmia.
– Kaikista ei pääse itsenäisesti jalkakäytävälle.
Jo nuorena miehenä halvaantunut Raimo Toratti muistaa edelleen, kun 1970-luvulla silloinen Invalidiliiton puheenjohtaja, professori Eero Vilkkonen tuli tutustumaan Tornioon ja Haaparantaan.
– Torniosta ei löytynyt paikkaa, missä pyörätuolilla kulkeva Vilkkonen olisi voinut yöpyä. Sopiva majoituspaikka löytyi lopulta Haaparannan Stadshotellista, Toratti kertoo.
