Suomessa ja maailmalla esteettömyys ja saavutettavuus ovat yhä asioita, joita joutuu perustelemaan erikseen, vaikka niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Vammaisia ja pitkäaikaissairaita on noin 15 prosenttia väestöstä ja kun mukaan lasketaan ikääntyneet, tilapäisesti toimintarajoitteiset ja lastenvaunujen kanssa liikkuvat, puhutaan jo huomattavasta osasta ihmisiä. Silti julkisia tiloja, liikennettä ja palveluita suunnitellaan usein ilman, että kaikkien pääsy niihin turvataan.
Yhdenvertainen yhteiskunta ei synny itsestään, se rakennetaan poliittisilla päätöksillä. Sosialidemokraattina haluan, että kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdään rohkeasti ja reilusti päätöksiä, jotka varmistavat palvelujen saavutettavuuden kaikille. Kyse ei ole vain esteettömistä ovista tai luiskista, vaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus käyttää palveluja, saada tarvitsemansa hoitoa ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina jäseninä.
Hyvinvointialueiden vastuulla on varmistaa, että sote-palvelut ovat saavutettavia. Liian usein vammainen tai pitkäaikaissairas joutuu taistelemaan oikeudestaan peruspalveluihin. Lääkäriajan saaminen, kotipalvelun käyttö tai henkilökohtaisen avun hakeminen voi olla loputon byrokratiaviidakko.
Tämä ei ole oikeudenmukaista. Siksi päätöksenteossa on varmistettava, että palvelut ovat aidosti kaikkien saatavilla ja että ne toimivat joustavasti ihmisten tarpeiden mukaan.
Kunnissa ratkaistaan, miten liikkuminen ja osallistuminen tehdään mahdolliseksi. Onko julkinen liikenne esteetöntä? Pääseekö kulttuuri- ja liikuntapalveluihin apuvälineillä? Onko kouluissa ja työpaikoilla tilat, joissa kaikki voivat toimia?
Näihin kysymyksiin ei riitä kauniit puheet, tarvitaan konkreettisia tekoja, kuten esteettömyysvaatimusten kirjaamista kaikkiin uusiin rakennushankkeisiin ja vahvempaa sitoutumista yhdenvertaisuuteen kuntien strategioissa.
Esteettömyys ja saavutettavuus eivät ole vain sanoja, vaan tekoja ja valintoja, jotka määrittävät millaisessa yhteiskunnassa me ja lapsemme elämme tulevaisuudessa. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, että yhdenvertainen ja aidosti saavutettava arki toteutuu käytännössä.