Esko Par­pa­lal­le Pukimo Edvard oli juok­su-uran aikana te­ra­piaa – "En ikinä päät­tä­nyt, että jat­kai­sin lii­ket­tä isän jäl­keen"

Kahdeksan vuotta sitten Parpala päätyi jatkamaan isänsä perustamaa liikettä

Ovesta astuessa on helppo kuvitella liikkeen seisoneen samalla paikalla 55 vuotta sitten.

Harvoin on nähnyt yhtä paljon erilaisia mustan sävyjä kuin Pukimo Edvardin tiskin ympärillä seinälle ripustettuna pukujen muodossa. Ajan henki on kuitenkin seurannut mukana, eikä liikkeessä tunnu tukahtuneelta tai vanhentuneelta.

Esko Parpala istahtaa takahuoneessa tuolille, josta näkee liikkeen puolelle. Tyyli on viimeisen päälle huoliteltu, kuten pukimoyrittäjältä voi odottaa.

”Myin tässä liikkeessä ensimmäisen pukuni 12-vuotiaana. En ikinä päättänyt, että jatkaisin liikettä isän jälkeen. Jotenkin sitä vaan ajautui tähän”, Parpala sanoo.

Parpalan isä Kalle Parpala perusti liikkeen Koskikadulle talon valmistuessa 1962. Nuorempi Parpala on ollut mukana neljänkymmenen vuoden ajan.

Ensin yleisenä juoksupoikana, sitten juoksijan uran vastapainona muutamia kuukausia vuodessa ja viimeisen kahdeksan vuoden ajan yrittäjänä.

Rovaniemeläinen Parpala oli aikanaan Euroopan kärkijuoksijoita 800 metrillä.

Kaikkien aikojen tilastossa Parpala on yhä viidenneksi nopein suomalainen puolen mailin matkalla. Edellisen kerran Parpalaa nopeammin on juostu vuonna 2000.

”Ei juoksemisella ja pukimon pitämisellä mitään yhteistä ole. Olen vain tehnyt mitä töitä on ollut tarjolla, kun ne vanhat haaveammatit menivät ohi.”

Haave oli lähteä Lahden urheilujoukoista koirahommiin, rajamieheksi. Muut odottivat, että lahjakkuus jatkaisi 18-vuotiaana alkanutta huippujuoksijan arkea. Niin lopulta kävi.

Tie vei Euroopan legendaarisiin GP-kisoihin Zürichiin, Roomaan ja Osloon, Tokion MM-kilpailuihin vuonna 1991 sekä Helsingin EM-kilpailuihin 1994. Silti pukimo seurasi aina mukana.

”Tein täällä aina pari kuukautta vuodessa töitä. Muutama tunti töissä, lepo ja harjoituksiin. Täällä oleminen oli terapiaa ja henkireikä, kun sai muuta ajateltavaa urheilun lisäksi”, Parpala sanoo.

Nyt aika kuluu putiikin pitämisen lisäksi kuntoillessa, metsästäessä ja koirien kanssa harrastaessa sekä seisojia kasvattaessa. Pelkästään metsästykseen kuluu vuodessa 80-100 päivää.

”Edelleen tulee kusiaisia pöksyyn, jos ei pääse liikkumaan. Kone vaatii sitä.”

Pukimo Edvardin kaltaisia liikkeitä ei monia Suomessa enää ole.

”Ne ovat tällaisia yhden tai kahden ihmisen puulaakeja. Olen nuorimmasta päästä, eikä nuorempia enää tule.”

Kaukana ovat ne päivät, kun pukuja saattoi mennä satoja päivässä ja alennusmyyntien alkaessa ulkona 50 metrin jono. Mutta se oli ennen marketteja ja vaateketjuja, kun virkamiehetkin käyttivät aina pukua.

”Nyt kun saa kymmenen myytyä päivässä niin se on rasti ruutuun”, Parpala naurahtaa.

Jotain hyvääkin on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana.

”Ihmiset arvostavat nyt palvelua, ja että rahat jäävät tänne.”

On pukumuodissakin jokin muuttunut, vaikka perusasiat ovat säilyneet pitkään.

”Nyt on esimerkiksi tullut värillisiä irtotakkeja, joissa on smokkikaulus. Ennen smokkeja pidettiin vain iltakuuden jälkeen, mutta sekin on vapautunut esimerkiksi häissä”, Parpala innostuu ja hakee myymälän puolelta kuvaston näyttääkseen esimerkkejä.

Nyt Parpalan päällä on vain harmaat housut, kauluspaita ja oranssi kravatti. Silti kokonaisuus on harkittu. Suutarin lapsella on tällä kertaa kengät.

”Omat vaatteet ovat säilössä neljässä eri paikassa, eivät ne yhteen vaatehuoneeseen mahtuisi mitenkään.”

Kaikki tai ei mitään. Esko Parpala myöntää, että hän tekee aina kaiken viimeisen päälle tai ei ollenkaan. Olipa kyse juoksusta, pukimon pitämisestä tai metsästyksestä.
Kaikki tai ei mitään. Esko Parpala myöntää, että hän tekee aina kaiken viimeisen päälle tai ei ollenkaan. Olipa kyse juoksusta, pukimon pitämisestä tai metsästyksestä.
Kuva: Iiro Kerkelä

Ei Parpalaa silti aina näin huoliteltuna nähdä.

”Tyyli vaihtelee Uuno Turhapurosta smokkiin. Osaan kuitenkin pukeutua aina tilanteen mukaan. Metsästyskaverit toki naureskelevat 20 vuotta vanhoille alusasuilleni, mutta ne on hyviksi havaittu.”

”Tilanteen mukaan” toki tarkoittaa miehelle hieman eri asioita kuin monelle muulle. Oikeat asusteet löytyvät eri tilanteisiin fasaaninmetsästyksestä lähtien.

”Kyllä se aina viehättää, kun näkee jonkun pukeutuvan hyvin. Olemme kuitenkin hieman tuulipukukansaa. Pitäisi aina osata arvostaa tilaisuutta. Olen sanonut, että jos ei ole mustaa, sinistä tai harmaata päälle pantavaa hautajaisiin, niin laita adressi. Se on kunnioittavampaa.”

Nopeimmillaan Esko Parpala juoksi 800 metrin aikaan 1.45,24. Esimerkiksi Lontoon viime kesän maailmanmestaruuskisoissa ajalla olisi tullut neljänneksi.

Ennätysjuoksu tapahtui Zürichissa 16. elokuuta 1989, GP-kilpailujen b-erässä. Hetkeä myöhemmin Ari Suhonen juoksi a-erässä yhä voimassa olevan Suomen ennätyksen.

Suhonen on myös pitkälti se syy, miksi Parpala on pysynyt suurelta yleisöltä piilossa: Yhdeksän Suomen mestaruutta 800 metrillä voittanut Suhonen jätti Parpalan hopealle kolmesti, vaikka muuten voitot menivätkin tasaisemmin.

Vuosi 1989 oli kuitenkin molempien huippuvuosi.

”Olimme silloin molemmat Euroopan kolmen parhaan joukossa. Ajattelimme, että ensi kaudella juoksemme EM-kisoissa mitaleille. Treenasimme aivan liian kovaa, ja se meni yli äyräiden, kun ruuvia väännettiin äärimmilleen. En päässyt edes kisoihin.”

Helsingin EM-kilpailuissa 1994 mies oli jälleen kunnossa. Alkuerässä kävi kuitenkin taktinen virhe, ja Parpala jäi pussiin muiden juoksijoiden ympäröimänä.

”Se on ainoa juoksu, joka on jäänyt harmittamaan. Aina muuten olen onnistunut tärkeissä kisoissa. 800 metriä on masokistinen laji. Joku aina tekee taktisen virheen ja viimeiset 100 metriä mennään aivan vintti pimeänä. Kilpailuihin ei voi ikinä lähteä kevyesti.”

”Jostain 50-kiloinen nainen kerää voimat nostaakseen autoa, jonka alle hänen lapsensa on jäänyt. Ne voimat pitää löytää itsestään myös 800 metrillä.”

Helsingin jälkeen ura alkoi kääntyä laskusuuntaan.

”Oli kuitenkin juostava. Kun nuorena oli hyvä, niin ei saanut rahaa. Vanhempana tuli rahaa, vaikka oli aivan paska juoksemaan. Piti saada nimeä ensin.”

Suuntaukset. Puvuissa muoti elää hitaasti, mutta seuraa silti kuluttajien käyttäytymistä. Vaikka tumma puku on yhä tumma puku, ei sekään ole pysynyt muuttumattomana.
Suuntaukset. Puvuissa muoti elää hitaasti, mutta seuraa silti kuluttajien käyttäytymistä. Vaikka tumma puku on yhä tumma puku, ei sekään ole pysynyt muuttumattomana.
Kuva: Iiro Kerkelä

Katkeruutta ei silti ole äänessä, kun mies kertoo, kuinka nuorena ja nimettömänä voittojuoksusta saattoi tulla tuhannen dollarin palkkio, kun taakse jäänyt olympiamitalisti, Yhdysvaltojen Johnny Gray , pokkasi 33 000 dollaria kakkossijastaan.

”Hyvillä mielin sitä kaikkea muistelee. GP-kisojen tunnelmaa, satoja harjoitus- ja kilpailumatkoja ympäri maailmaa, kolmea viikkoa Tokiossa loistohotellissa MM-kisojen aikaan ja ympärillä tiivis ryhmä ihmisiä, jotka tekivät töitä saman asian eteen.”

Nyt Parpalan ympärillä on askeettinen takahuone ja oviaukon toisella puolella odottavat parrasvalojen sijaan puvut sekä asiakkaat.

Kuka?

Esko Parpala

Rovaniemeläinen Pukimo Edvardin yrittäjä ja entinen maajoukkuejuoksija.

Kaikkien aikojen viidenneksi nopein suomalainen 800 metrin juoksija ajalla 1.45,24.

800 metrin SM-kultaa vuonna 1986, hopeaa 1987, 1990, 1991, 1994 ja 1997 sekä pronssia 1995.

Osallistui 1991 Tokion MM-kilpailuihin ja 1994 Helsingin EM-kilpailuihin.