Viime aikoina on ongelmaan kuin ongelmaan ratkaisuksi esitetty nollatoleranssia, joka yksiulotteisesti selvittää kaikki väärinteot ja tuomitsee oikeudenmukaisesti kaikki syntiset ja harhaan astuneet.
Taisin kuulla ensi kerran nollatoleranssista 1980-luvulla, jolloin sen sanottiin tehonneen New Yorkissa vallinneeseen katujen siivottomuuteen. Ehkä se siellä auttoikin, mutta yleisesti ottaen se tuottaa enemmän vahinkoa ja ongelmia kuin hyviä päätöksiä.
Kovia, jyrkkiä ja ankaria ratkaisuja vaativien tulisi aina ymmärtää, että he ovat usein väärässä ja tuhoavat päätösten kohteena olevia tahtoen tai tahtomattaan olettaessaan, että heillä on parhain ja oikein tieto. Mikä tärkeintä, se antaa kuvan voimakkaasta ja yleistä oikeustajua ymmärtävästä päättäjästä.
Jos osoittautuisikin, että pieni vähemmistö oli sittenkin oikeassa, nollatoleranssi on tuhonsa jo tehnyt.