Jos entiset poliitikot saisivat päättää, poliittisten virkanimitysten aika olisi Suomessa vihdoin ohi. Väestöliiton hallituksen puheenjohtaja Maria Kaisa Aula (kesk.) ilmoitti äsken, ettei hän ole käytettävissä ex-kansanedustaja ja -ministeri Liisa Hyssälältä (kesk.) vapautuvaan Kelan pääjohtajan virkaan, joka "on kuulunut" keskustalle jo 62 vuotta. Entistä Lapin kansanedustajaa (1991–2003) pidettiin etukäteen varmimpana valintana kyseiseen tehtävään.
Aula haluaa, että Kelassa – ja muuallakin – luovutaan kokonaan poliittisista mandaattipaikoista ja poliittinen vaikuttaminen keskitetään jatkossa Kelan hallitukseen ja valtuutettuihin. Hän perustelee tätä sillä, että tieto poliittisesti läänitetyistä prosesseista vaikuttaa siihen, ketkä tehtäviä hakevat sekä sillä, että jäsenkirjaperusteiset johtajavalinnat haittaavat politiikan ja poliitikkojen mainetta kansan silmissä.
Aulaa on syytä kiittää suoraselkäisyydestä, mutta samalla on todettava, että harva uskoo ulostulolla olevan vaikutusta hyväveli/sisko-järjestelmään. Lupauksia poliittisten virkanimitysten lopettamisesta on kuultu kaikilta pääministereiltä Esko Ahosta (kesk., 1991–95) lähtien. Lupaukset on rikottu aina. Näin on tehnyt myös nykyinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.), joka julisti oppositiojohtajana sulle-mulle-politiikan olevan ohi, mutta on toteuttanut sitä hallituksessa muun muassa nimittämällä valtion sijoitusyhtiön Solidumin hallitukseen alan ammattilaisen tilalle luottonaisensa Paula Lehtomäen (kesk.).
Joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet valtion ja kuntien virkanimityksistä tehdään yhä puoluepoliittisin perustein, vaikka 95 prosenttia suomalaisista ei kuulu poliittisiin puolueisiin. Kyse on korruptiosta, jolla pönkitetään puoluevaltaa. Siihen sisältyy keskinäistä palkitsemista, edunvalvontaa ja vastapalveluodotuksia. Poliittinen virkanimitys rikkoo myös rikoslain syrjimispykälää, mutta jostakin syystä oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies ovat katsoneet nimityksiä etupäässä läpi sormien.
Poliitikoilla on tapana puolustella systeemiä hokemalla, jonka mukaan "puoluejäsenyys ei saa olla este julkiseen virkaan pääsemiseen". Tämä kuulostaa ontolta, jos oikean värisen puoluekirjan tai ylipäätään puoluekirjan puuttuminen estää hakijan valinnan siinäkin tapauksessa, että hän on puolueen uskollista soturia pätevämpi virkaan.
Poliittisia virkanimityksiä ei pidä hyväksyä. Niistä on päästävä eroon tavalla tai toisella jo siksi, että ne murentavat politiikan uskottavuutta. Aulan ulostulo on toivottavasti merkki siitä, että muutos on mahdollinen.