Mainos

Eri­lai­si­na vah­vem­pia

-

”Vakka kantensa valitsee”, kuulee joskus pariskunnista sanottavan. Toisinaan taas ihmettelee hyvinkin erilaisia pariskuntia, miten he saattavat pystyä elämään yhdessä. Työpaikalla emme voi valita työkaveria, luokassa emme koulukaveria tai opettajaa. Naapuriakaan harvemmin voi valita.

Sain viime viikolla työkavereilta kukkakimpun. Siihen oli koottu toinen toistaan erilaisempia kukkasia. Porkkanan ja tillin vartta ei ehkä lueta kukkasiksi, mutta niitäkin siinä oli, pihlajanoksista puhumattakaan. Kaikkia kukkasia en edes tunnistanut. Kehäkukat kimpussa olivat jo kuihtuneet, siemenkodat olivat jäljellä odottaen uuden kevään kukoistusta. Kuitenkin kimppu oli todella kaunis.

Oletko työpaikallasi seurannut eri työntekijöiden työntekoa? Monella siellä saattaa olla sama tehtävä ja työn lopputuloskin saattaa olla sama, silti jokainen tekee työnsä eri tavalla, eri asennossa, ehkä erilaisin liikkein, sanoin... Tärkeintä on lopputulos.

Olemme kaikki erilaisia. Ja vielä hankalammaksi menee, kun emme kaikki ehkä pärjää toistemme kanssa. Toisessa saattaa ärsyttää ilmeet, eleet, puhetapa tai joku muu.

Silti meillä on kaikilla oikeus olemiseen. Ja silti me jopa täydennämme toisiamme. Meillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, toinen osaa toista, toinen jotain muuta.

Tämä kaikki tuntuu ehkä joskus loputtomalta oravanpyörältä, mutta tätä sanotaan elämäksi. Eräässä hengellisessä laulussa lauletaan:

"Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua."

Jokainen meistä on arvokas ja tärkeä omalla paikallaan, vaikeus on usein vain oman itsen ja toisen erilaisuuden hyväksymisessä. Siinä meidän jokaisen on vielä kilvoiteltava.


Mirja-Liisa Lindström

Tornion kirkkoherra