Eri kivaa Ou­nas­vaa­ral­la! – Ro­va­nie­men ju­han­nus oli ai­koi­naan täynnä oh­jel­maa ja Ou­nas­vaa­ra oli ta­pah­tu­mien kes­ki­pis­te

”Matkamies – urheilija – retkeilijä – täällä kävijä – ken lienetkin, olet siellä, missä Lappi aukenee eteesi kiehtovana, houkuttelevana suurine kiveliöineen, metsineen, vaaroineen ja jokineen. Juuri Sinä olet tervetullut tänne iloitsemaan ja riemuitsemaan kanssamme Luonnon mittaamattomasta kauneudesta, Lapin sanoinkuvaamattomasta jylhyydestä ja autiudesta.

Ole tervetullut majaamme, virkistäydy tämän talon tukevien kurkihirsien alla, lämmittele käsiäsi avotakkamme tervastulen loisteessa ja tunne olosi mukavaksi ja kodikkaaksi, sillä tiedä, juuri Sinua olemme tänne kaivanneet. Seisot Lapin portaiden edessä.”

Terveisiä menneisyydestä. Lapin maakuntamuseon kokoelmissa on kolmetoista Ounasvaaran majan vieraskirjaa vuosilta 1949–1960. Kuva: Jukka Suvilehto/Lapin maakuntamuseo

Ounasvaaran majan ensimmäisen vieraskirjan alkusanat toivottavat vierailijat lämpimästi tervetulleiksi. Vuosikymmenten saatossa lukuisat kävijät ovat raapustaneet vieraskirjoihin terveisensä.

Vuonna 1949 valmistunut Ounasvaaran maja saavutti sekä paikkakuntalaisten että matkailijoiden suuren suosion. Museon kokoelmissa on majan vieraskirjoja vuosilta 1949–1960. Ne on lahjoittanut Ounasvaaran Hiihtoseura, joka perustettiin ensimmäisten Ounasvaaran kisojen jälkeen maaliskuussa 1927.

Vieraskirjat täyttyivät nopeasti kävijöiden merkinnöistä. Nimensä lisäksi useimmat kirjoittivat niihin päällimmäisiä tunnelmia ja ajatuksiaan. Merkinnät ovat kutkuttavaa luettavaa:

”Paikalta tältä palasen maat’

ihanaista isien Sä näet

Romanttista

Oh! hoh. hoo!

Kadehdin paikkakuntalaisia!

Alasmeno peloittaa

Mojova

Raskasta kävellä

Huono keli, huono hiihtäjä

Vaimo on katonnut”

Vieraskirjojen mukaan majalla kävi vilkkaimpina vuosina ainakin 70 000 ihmistä. Talvisin siellä kruunattiin hiihtolenkki nauttien takkatulen loimussa kuumaa Viri-kaakaota ja tuttavia tavaten. Kesäisin maja toimi tanssilavan tukikohtana, ja varsinkin juhannuksena Ounasvaaralle keräännyttiin juhlimaan sankoin joukoin ”aurinkojuhlaa”.

Tuohon aikaan väki tuli maalta kaupunkiin viettämään juhannusta, ja Ounasvaaran yötön yö houkutteli myös matkailijoita. Rovaniemen juhannus oli täynnä ohjelmaa.

Ensin seurattiin vauhtikisat, sitten noustiin Ounasvaaran rinnettä ylös tanssilavalle. Illan huipennuksena katsottiin yöttömän yön aurinkoa juhannuskallioilla VPK:n soittokunnan soittaessa. Ne olivat nimensä veroisesti aurinkojuhlat, eikä juhannuskokkoa poltettu. Juhannuspäivänä sitten seurattiin Ounaskosken tukkilaiskisoja.

Aika ajoi Ounasvaaran majankin ohi. Yksityisautoilun yleistyessä hiihtäjät hurauttivat autollaan parkkipaikalle ja heti hiihtolenkin jälkeen takaisin kotiin, majan tarjoaman lepohetken unohtaen.

Ladun reitti muuttui, kun Ounasvaaran kisat siirtyivät urheiluopistolle, ja maja jäi syrjään. Ihmiset siirtyivät tanssilavoilta ravintoloihin eivätkä juhannusjuhlatkaan houkutelleet väkeä enää entiseen malliin.

Arvoitukseksi jää, löytyikö juhannusaattona 1950 hukassa ollut vaimo.