Tavallinen perheilta. Jokainen perheenjäsen on keskittynyt omaan puhelimeensa tai tablettiinsa, vaikka oli tarkoitus viettää yhdessä aikaa.
Julkisuudessa puhutaan hienosti digitalisaatiosta, keinoälystä ja teknologian tuomasta tehokkuudesta. Vähemmän yhteiskunnallista keskustelua on syntynyt siitä, miten teknologia vaikuttaa ihmissuhteisiin. Voisivatko teknologiayritykset kehittää teknologiaa, joka edistäisi perheiden yhteisiä hetkiä ja naapureiden kanssakäymistä?
Kirkkonummelainen pariskunta Kirsi Hantula ja Oskar Korkman kirjoittivat kirjan Tutkimusmatka teknolandiaan, koska heidän mielestään tarvittaisiin enemmän keskustelua teknologian tuomista lieveilmiöistä ja ratkaisuja niihin.
Korkman on perehtynyt aiheeseen jo työnsä puolesta. Hän oli seitsemän vuotta teknologiayritysten Nokian ja Microsoftin palveluksessa asiakasymmärryksestä vastaavana asiantuntijana ja johtajana. Alma Median yritysvastuupäällikkö Kirsi Hantula perehtyi teknologiayritysten logiikkaan jo Kauppalehden toimittajana.
Hantulan mukaan teknologian aiheuttamista ongelmista puhutaan usein yksilötasolla.
– Lehdissä kirjoitetaan juttuja some-riippuvuudesta kärsivistä ihmisistä tai annetaan vinkkejä, kuinka rajoittaa teinien puhelinten käyttöä. Harvoin keskustellaan sillä tasolla, miten voitaisiin luoda sellaista teknologiaa, että ongelmia ihmissuhteisiin ei synny, Hantula sanoo.
Yksi televisio yhdisti, monta televisiota erotti perheen
Kirjaansa varten Hantula ja Korkman haastattelivat sataa ihmistä Suomessa, Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Vietnamissa. Kun esikoinen oli puolen vuoden ikäinen, pariskunta lähti lapsen kanssa neljän kuukauden matkalle keräämään aineistoa. Viisi vuotta siten tehdyn matkan jälkeen tutkimustyö on jatkunut tähän päivään saakka.
He halusivat tutkia teknologian vaikutusta erilaisissa ympäristöissä niin pienissä kylissä Vietnamin maaseudulla kuin Los Angelesin ja Lontoon kaltaisissa suurkaupungeissa.
– Vietnamissa pienissä kylissäkin ihmiset kertoivat, että he ovat huolissaan lastensa Internetin käytöstä, Hantula kertoi.
Hänelle jäi mieleen, kun parikymppinen vietnamilaistyttö kertoi, mitä hänen perheessään tapahtui.
– Kun oli vain yksi televisio, perhe kokoontui katsomaan samaa ohjelmaa. Kun perhe vaurastui, tuli toinen ja kolmaskin televisio eri puolille kotia. Perheenjäsenet hajaantuivat katsomaan omia lempiohjelmiaan eri huoneisiin. Kun tyttö sai kannettavan tietokoneen, hän sulkeutui huoneeseensa.
Korkman täydentää, että aikanaan myös Suomessa radio ja televisio yhdistivät perheitä.
– Niitä keräännyttiin yhdessä kuuntelemaan ja katselemaan. Nykyiset älypuhelimet on suunniteltu niin, että ne ovat henkilökohtaisia. Sen lisäksi puhelimet houkuttelevine sisältöineen ovat joka hetki käden ulottuvilla.
Virtuaalitodellisuus voi yhdistää perhettä
Hantula ja Korkman haluavat haastaa teknologiayrityksiä kehittämään käyttöliittymiä ja sisältöjä, jotka ovat helpommin jaettavissa.
– Voisiko kehittää digitaalisia sisältöjä, jotka toimivat kahvihetken tavoin? Ei niin, että meillä on jokaisella omat älylaitteet tai älylasit, vaan olisi mahdollisuus kokea yhdessä, Hantula kysyy.
Teknologia perustuu nykyisin pääosin näyttöihin.
– Tulevaisuudessa teknologia on monimuotoisempaa, eleisiin ja puheeseen perustuvaa.
Se voi Korkmanin mukaan auttaa yhteisöllisemmän teknologian luomisessa. Vielä alkumetreillään oleva virtuaalitodellisuuskin voisi tulevaisuudessa tarjota tutun paikan, jossa kaukana asuvat perheenjäsenet voivat tavata.
Ihmiset lähtevät jo pakoon teknologia-arkea
Jotkut Hantulan ja Korkmanin tapaamat ihmiset olivat alkaneet jo järjestää paikkoja, joissa he saivat puolisonsa tai koko perheen kesken olla ilman älylaitteita.
Pisimmälle oli mennyt vaimonsa kännykkään liimautumiseen suivaantunut lontoolainen Dominic. Hän remontoi aiemmin yhdistetystä ruokailutila-olohuoneesta kaksi erillistä huonetta. Ruokailuhuoneeseen tuli kännykän käyttökielto.
Toiset pariskunnan tapaamista ihmisistä etsivät paikkoja, joissa voisivat solmia jälleen mielekkäitä paikallisia suhteita.
Hantulan mukaan Suomessakin monilta ovat kadonneet tiiviit naapuruussuhteet, koska kodin koneellistumisen takia naapuriapua ei enää entiseen malliin tarvita.
Korkman korostaa, että yhdessä tekeminen ja toiselle avun tarjoaminen lisäävät kuitenkin ihmisten hyvinvointia.
Teknologian ongelma: Ystävyys ei ole tehokasta
Hyvinvointia lisäisivät myös läheiset ystävyyssuhteet, mutta niidenkään solmimisessa älypuhelimista tai Internetistä ei Hantulan ja Korkmanin mielestä ole kovin paljon apua.
Niin vanhanaikaiselta kuin se kuulostaakin, ystävyys vaatii vielä nykyäänkin aikaa ja toistoa. Tehokasta toimintaa se ei ole.
Tämän vuoksi monet ystävänhakupalvelut ovat Hantulan mukaan epäonnistuneet.
– Ystävänhakupalvelujen kehittäjät ovat ajatelleet, että riittää, kun saadaan kerättyä ystävää hakevat ihmiset vaikka samaan baariin nokakkain istumaan ja siitähän se ystävyys syntyy. Se on insinöörin ajatus.
Todellisuudessa ystävyyssuhteen kehittyminen vaatii Hantulan mukaan yleensä tilaisuutta lähentyä toista hitaasti.
Sosiaalisessa mediassa ihmiset kyllä keskustelevat, mutta suhteet jäävät pinnallisiksi.
– Ei Facebookilla ole ollut intressissäkään luoda syvällisempiä suhteita, koska sen liiketoiminta perustuu mainostajien hyötyyn, Korkman sanoo.
Kirsin ja Oskarin ehdotukset
Etsi itsellesi ja perheenjäsenillesi paikka, jossa voitte välillä ladata akkuja ja viettää yhteisiä hetkiä, joita teknologia ei pääse häiritsemään.
Vaikka teknologia on tehnyt meistä yhä riippumattomampia muista, älä anna sen katkaista kaikkia keskinäiseen riippuvuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteitasi. Avun pyytäminen ja saaminen ja yhteistyö ovat yhä mainio perusta luonteville, paikallisille suhteille.
Hyväksy, että ystävyys vaatii aikaa. Älypuhelimet ja sosiaalisen median palvelut ovat tehneet ystävien yhteydenpidosta aiempaa helpompaa ja spontaanimpaa, mutta se ei ole tehnyt ystävyyssuhteiden solmimisesta tai ylläpidosta ripeämpää.